sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Kohti Lontoota

Multa on tutut kyselleet aina välillä että jokos seuraava maraton on tiedossa tai mitäs juoksurintamalle kuuluu. Pääsääntöisesti olen vastaillut että no eipä ole nyt mitään, tai no niin, onhan mulla Lontoon maratonille taas arpa vetämässä. Se on vähän sama kuin joku kysyisi että onko sulla sataa tonnia ja vastaisi että noo, ei oo tai no on mulla Ässä-arpa taskussa vielä raaputtamatta. Lontoon maratonille arvalla pääseminen kun on aivan äärimmäisen harvinaista. 

No, arvaattekin jo - arpaonni oli tällä kertaa suosiollinen. 

Tavasin Lontoon Maratonin kisaorganisaation arpajaistulos-sähköpostia ensin viiteen kertaan ennen kuin asian laita alkoi todella valjeta (uskoin vasta kun näin kisanumeroni sen viidennen kerran) jonka jälkeen huusin kotona ääneen että "SIIS MITÄ HEL - *** -TIÄ". Rauhallisena torstai-iltana voitte kuvitella että Markus oli vähän ihmeissään mitä nyt on tapahtunut. :D 

Laitoin asiasta päivityksen myös facebookin kpk-ryhmään, jossa samanmielisiä kestävyysliikkujia riittää ja se taisikin olla koko somehistoriani tykätyin julkaisu. Saamani kommentit todistivat vain entisestään miten harvinaisesta voitosta tässä on kyse - kukaan muu koko ryhmästä ei ollut voittanut tänäkään vuonna paikkaa ja moni kommentoi ettei ollut koskaan kuullut kenenkään voittavan näissä arpajaisissa. Oon siis melkoinen juoksupiirien Hannu (Hanna) Hanhi! Samalla kuitenkin alkoi vastuu painaa. Jos mulle tällainen kunnia suodaan, niin kyllähän tässä on ihan tosissaan treenattava, näiden kaikkien puolesta jotka eivät mukaan päässeet.



Huhtikuussa siis juoksen nyt jo kolmatta kertaa 42,2 km - tai tällä kertaa täytynee puhua 26 mailista. Pääsen juoksemaan mielettömän kannustuksen siivittämänä, sen kävin viime keväänä itse omin silmin ja korvin toteamassa. Kannustus oli maratonin varrella niin huumaavaa, että jopa minä hillitty suomalainen aloin huutamaan ja kannustamaan ihmisiä nimeltä (tosi monella nimi luki isolla paidassa). Reitti on suhteellisen tasainen eli minulle mieleen ja kokoluokaltaan tapahtuma on Berliinin luokkaa, eli juoksijoita on matkalla n. 36 000. Yksin ei tarvi taivaltaa, vaikka maratonkumppanini Elisa jäikin arvonnassa rannalle! Viimeiset kilometrit (tai siis mailit) kulkee Thamesin rantaa London Eyen ja Big Benin ohi, viimeinen mutka ennen maalisuoraa on Buckinhamin palatsin nurkalla. Ai että, ne kilometrit tulee olemaan kivuliaat mutta niin mahtavat. :)

Kiitos vaan universumille ja onnettarelle uuden tavoitteen antamisesta - treeni kohti Lontoota on jo startannut! :)



2 kommenttia: