Melonnan perusteet haltuun

Viime aikoina elämä on ollut yhtä mahtavuutta. Sporttiviikonloppu sai jatkoa heti alkuviikosta kolme päivää kestäneellä melonnan peruskurssilla Tampereen Vihurilla. Niin parasta että huh!

Mä joskus viime syksynä tai talvena taisin listata blogiinkin mitä odotan tältä kesältä, ja yksi niistä asioista oli melonta. Otinkin sen ihan asiakseni, ja suostuttelin Markuksenkin mukaan Vihurin kurssille. Ne on sen verran suosittuja, että ilmoittautua pitää jo alkukesästä.

Oon melonnasta haaveillut jo pitkään, ja muutaman kerran oon sitä tähänkin mennessä jo päässyt kokeilemaan. Rantalomakohteissa ollaan pari kertaa joku "kajakki" vuokrattu, mutta niitä muovileluja ei voi samaksi lajiksi lukea. Yleensä ne reissut onkin lähinnä olleet semmosta säätämistä lähivesissä, kun mihinkään pidemmälle ei uskalla lähteä eikä semmonen tylppä muovilelu missä istutaankin ihan hankalasti painopisteen jäädessä tosi korkealle lähde kovin lennokkaaseen liukuun vaikka onnistuttaisiinkin synkronoimaan melonta samaan tahtiin. Uskoni lajin hienouteen olen saanut Elisan mökillä, jossa olen päässyt pari kertaa tyynessä meressä lipumaan ihan oikealla, yksin istuttavalla kajakilla (sekä kaikista niistä toinen toistaan hienommista kuvista joita välillä tulee instagramissa vastaan - semmonen missä on tyyni peilipinta ja kajakin kärki ja joku hieno maisema you know). Käytännössä kokemukseni melonnasta oli kuitenkin hyvin rajallinen, joten peruskurssi oli selkeä valinta.

Vihurin vaja on kätevästi parin kilometrin päässä meiltä, joten maanantaina hurautettiin tästä pyörällä ja Markus juosten hetkessä paikalle. Ryhmä - kuten kaikki muutkin Vihurin peruskurssin ryhmät - oli täyteen buukattu, ja meitä oli 12 innokasta oppilasta. Alkuun esittäydyttiin itse kukin ja käytiin läpi päivän ohjelmaa. Varsinaisen opetuksen alkaessa jakaannuttiin kolmeen pienempään ryhmään, jotka kiersivät ohjaajalta toiselle. Itse aloitin ryhmästä jossa valikoitiin itselle sopiva mela, opittiin meloista noin ylipäänsä ja siirryttiin ulos kuivaharjoittelemaan melontatekniikkaa ja -kikkoja. Sitten siirryin ryhmään jossa kerrottiin enemmän Vihurin toiminnasta, tiloista, mitä se voisi meille melojille tarjota ja niin edelleen. Viimeisenä meidän ryhmä pääsi sitten vihdoin valikoimaan kajakkia päivän treeniin. Itse varasin kärppänä kajakin, jota kuvailtiin hyvin vakaaksi ja helpoksi, ja sitä se kyllä osoitti olevansakin! Tämän kierroksen jälkeen siis kaikille oli valikoitu kajakki, sovitettu jalkatuet oikealle etäisyydelle, mittailtu oikean pituinen mela, opittu teoriassa ja kuivalla maalla mitä sillä pitäisi tehdä, ja oli aika siirtyä laiturille.

Ennen kajakkiin pääsyä meidät istuttettiin vielä kaikki laiturille, ja testattiin melontaa ihan vesikontaktilla. Kajakkiin siirtyminen laiturilta ei ole ihan läpihuutojuttu, joten seuraavaksi opiskeltiin siihen oikeaoppista tekniikkaa ohjaajan näyttäessä mallia. Lopulta päästiin vesille itsekin! Kaikki pääsivät kunnialla kajakkinsa kyytiin ja päästiin treenailemaan oppeja käytännössä. Mun kajakki oli vakaa niinkuin luvattu, ja sillä oli hyvä treenata vartalonkiertoa ja kikkailla muutenkin. Oli aivan mahtavaa, vaikka pysyteltiinkin pääosin vain Vihurin rannassa aallonmurtajan takana. Muutama kerta kierrettiin aallonmurtajan ympäri, ja mun sieluni olisi huutanut jo pidemmälle! :D Maanantain lopussa oli kuitenkin edessä vielä kurssin jännittävin osuus. Kaatuminen ja pelastautuminen takaisin omaan kajakkiin!

Sen suhteen meillä oli paras kurssiajankohta, että vedet on nyt oikeasti lämpöisiä. +22 taisi olla Vihurin lämpömittarissa veden asteet. Ensin seurattiin erilaisia tapoja pelastautua - ylätukea, eskimoa, keulatuella avustettu nouseminen ja näiden lisäksi helpommat tavat pelastautua kaverin avustamana, joita päästiin itsekin harjoittelemaan. Toki kaikkea olisi saanut kokeilla, mutta kaikki taisi nyt pysyä siinä helpoimmassa.

Vaikka vesi oli lämmintä, niin silti oli jännittävää tahallaan kaatua kajakilla :D Pari kertaa siinä jo henkäisin happea sisään, mutta jäinkin pystyyn hekottelemaan. No, lopulta päädyin kumoon minäkin. Markus oli mun pelastaja, ja tiimityö pelasi ohjaajan vinkeillä lopulta oikeinkin hyvin. Niin vaikealta kun se olikin näyttänyt, niin kyllä, minäkin pääsin takaisin sinne kajakin kyytiin, josta oli vieläpä saatu vedetkin tyhjättyä. Seuraavaksi oli Markuksen vuoro kaatua, ja tiimityö pelasi siihenkin suuntaan ja myös Markus saatiin takaisin tyhjättyyn kajakkiin. Mahtavaa :D Näitten treenien jälkeen sai suoraan siirtyä sisälle ja vaihtaa kuivat vaatteet päälle. Lopuksi siistittiin kajakit kuntoon, vietiin omille paikoilleen ja päivä 1 oli siinä.

Tiistaina meidän olikin määrä toteuttaa omatoimisesti eilen oppimamme alkujärjesteltyt - etsiä sopiva kajakki ja mela, kajakin oma aukkopeitto, sopivat melontaliivit, kirjata itsensä vajan reissuvihkoon retkelle, ja siirtyä kaikkine kamppeineen rantaan odottamaan lähtölupaa. Itse olin saanut maanantain otteiden perusteella suosituksen siirtyä astetta vaativampaan kajakkiin, ja tällä kertaa alla olikin lasikuituinen menopeli. Kiikkerämmältä se heti tuntuikin, ja tuntui pyörivän ihan miten sattuu vaikka suoraan yritin. Sitten mulle vinkattiinkin että kyseisessä mallissa on evä eli vähän niinkun peräsin, joka tasapainottaa menoa. Johan alkoi suunta pysyä kurssissa kun sen laskin. Suunnattiin koko porukalla kohti parin kilometrin päässä olevaa saarta. Sää oli menomatkalla vielä upea, lyhythihaisella t-paidallakin tuli lämmin.

Rantauduttiin saareen, ja olin vähän kateellinen muovikajakkisille, jotka saivat porhaltaa pohjaa säälimättä suoraan rantahiekalle. Me lasikuitutyypit jouduttiin ottaa huomattavasti tarkemmin, vaikka hyvin sekin sujui kun ilma ja etenkin vesi oli lämmin, eikä haitannut rantautua helpolla tyylillä siten että nilkat menee suoraan veteen. Saaressa syötiin eväitä, osa paistoi makkaraa ja kahviakin oli tarjolla.

Katseltiin että sieltä on aika komea sadepilvi tulossa kohti, ja sieltähän se lopulta tulikin ryminällä. Vettä tuli taas jonkin aikaa kuin aisaa, ja ukkostikin. Varsinaista sateensuojaa ei saaressa ollut, paitsi puita tietysti. Aika hyvin siinä ehti kastumaan :D Hyvä kuitenkin että oltiin ukkosen aikaan saaressa, eikä vesillä (mikä ei tokikaan ollut silkkaa sattumaa, vaan ukkosvahdeista seurattuna tehty suunnitelma). Eipä nuo ukkoset onneksi kauaa päällä pysy, ja pian päästiinkin pakkailemaan kamoja takaisin kajakkeihin ja tekemään lähtöä. Menomatkalla olleet pienet aallot olivat laantuneet ihan loiviksi laineiksi ja maisema oli vaan niiin kaunis. Edelleen tihkutti vettä, mutta se ei haitannut. Siinä huikkasinkin vierustoverille että no nyt on elämä mallillaan. Mä nautin niin paljon! Ihan sama vaikka lippis nokkui vettä niin paljon että kajakkia kuivatessa vesi tuntui vaan lisääntyvän.

Tuo kuuro oli jo menossa

Tuo kuuro sen sijaan vasta tulossa. Säänvaihtelut kiteytyy tähän kuvaan hyvin ja näsinneulakin siellä pilkottaa :) 

Paluumatka Vihurin rantaan oli leppoisa ja kiva. Kajakistakin pääsin oikein mallikkaasti laiturille ilman kenenkään tukea, jes! :) Kun kajakit oli saatu sen verran kuivaksi kuin tuossa säässä oli mahdollista ja siirrettyä omille paikoilleen, oli aika siirtyä vajan yläkertaan loppuyhteenvetoon ja EPP-1 korttien jakotilaisuuteen. Kurssi oli kaikkien osalta nyt onnistuneesti suoritettu, ja tuolla kortilla voimme tästedes todistaa melontaosaamisemme jos semmosta jossain kajakkivuokraamossa (esim ulkomailla) vaaditaan.

Kotona muistin yhtäkkiä ennen nukkumaanmenoa, että unohdimme kirjata reissuvihkoon itsemme palanneiksi. Veikkaan että emme tosiaan olleet ainoita, sillä asiasta ei kukaan maininnut mitään. Päätin luottaa siihen että osaavat ohjaajamme kyllä muistivat tsekata kaikki palanneiksi jotka eivät sitä itse muistaneet, ettei kukaan lähtenyt etsimään meitä. Hyvä opetus sinänsä tuokin, muistinpa sitten seuraavana päivänä! :)

Kurssi tosiaan oli kaksipäiväinen, mutta halukkaat saivat osallistua keskiviikkona vielä aloittelijoiden iltaan. Minä tottakai osallistuin, mutta siitä lisää huomenna! :)