sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Iloinen pyöräilijä ja lenkkeilijä

Otin heti omasta neuvosta vaarin ja loppuviikko on menty ilon kautta. Torstaina kävin pyöräilemässä mukavassa ilta-auringossa. Oli niin kivaa että ihan ääneen nauratti kolmekin kertaa (onneksi Lontooseen kylähulluja mahtuu) :D 



Ekat naurut sain siitä kun ajelin sillai suu vähän auki (niinkun aina, koska ei nenän kautta saa tarpeeks happea kun hengästyy) ja kesken mun rauhallisen pyöräilyhetken joku itikka sitten yhtäkkiä lensi suoraan ihan todella kurkun perälle asti. No sehä aiheutti primitiivisen yskäkohtauksen mutta lopulta jouduin vaan nielaisemaan koko tyypin. Näytti varmaan fiksulta tuo yhtäkkinen kakominen ;) Vaikka muuten ötökän nieleminen ei oo mitenkään ilon asia, niin nyt koko tapaus oli jotenkin kaikessa yllättävyydessään mun mielestä koominen :D

Tän jälkeen mua ilostutti joku lenkkeilijä-nainen, jolla oli selvästi hyvä meininki ja hyvät musat korvissa, kun hän yhtäkkiä siinä yksikseen päästi sellaisen WHUUUUU!!! kiljaisun. Ei pidä iloaan pidätellä!

Kolmanneksi nauroin ihan itselleni kun meinasi käydä legendaariset. Siinä Regents Parkin ringillä on Yhdysvaltojen suurlähetystö, jonka portilla on aina vartijat. Nämä vartijat tulee ohitettua siis monta kertaa yhden pyöräilyn aikana ja monesti mietin että mahtavatko laskea aikansa kuluksi meidän pyöräilijöiden kierroksia. Yleensä nykyään en kuitenkaan heihin kiinnitä mitään huomiota. Nyt satuin kuitenkin juuri katsomaan vartijaa, kun hän selvästi - seisoen tien laidassa suoraan mua kohti - vilkutti. Olin tästä hyvin hämilläni ja mietin jo että no onhan tässä jo nytkin viisi kertaa nähty tunnin sisään, että ollaanko sitä nyt sitten näin tuttavallisia. Juuri kun aloin pohtia että millä tavalla häntä tervehtisin takaisin,  niin mun takaa lipui ohi joku vartijoiden auto, jota tää kaveri tietysti oikeasti moikkas. Supernolous vältetty viime hetkillä ;) 




Perjantaina sitten oli vuorossa pitkistä pitkästä aikaa. Koska ei sitä edellisviikon 11 km yritelmää oikein voi laskea. :) Tässä meni välissä oikeastaan jo niin monta viikkoa onnistuneesta pitkiksestä, että siihen oli jo kasautunut aika kovat paineetkin että saanko sellaista juostua ollenkaan. Nyt olin henkisesti hyvin valmistautunut, vähän tuoretta musaa soittolistalla, mahtava sää ja hyvät aamupuurot polttoaineena. Näillä eväillä onnistuttiin! 

Uuden periaatteeni mukaan päätin olla murehtimatta vauhdista ja etenin aivan hissukseen. Menin Regents Parkkiin, koska se on mun suurimmassa suosiossa tällä hetkellä. Edellisiltana kun olin pyöräilyn lomassa käynyt nuo parit kuvat räpsimässä puiston sisäreunalla, huomasin että siellä menee hyvät lenkkipolut. Olen tähän asti juostessa pysytellyt asfaltoiduilla kävelyteillä, mutta nyt päätin poiketa nurmikolla meneville poluille aina kun mahdollista. Ja olipas sekin kivaa! Melkein olisi voinut kuvitella olevansa jossain ihan luonnossa, ellei autot olisi huristelleet pensasaidan toisella puolella. Mutta musiikit kun oli korvilla, niin aika hyvin sen liikenteen sai suljettua mielestä. Pääosin polku meni puiston reunoja pitkin nurmikolla, mutta yhdellä reunalla löysin todellisen pusikon. Lähdin seuraamaan mihin polku vie ja vähän alkoi jo jännittääkin mitä sieltä tulee vastaan. Kyllähän sieltä yksi kodittomien leiri löytyikin - oikein mukavan paikan olivat löytäneet! :) 




Polut ja nurmikko oli mukavan pehmoisia jaloille, ja kylläpä tuntuikin sitten asfaltti kovalta kun sinne siirtyi. Mulla ei ollut mitään tarkkaa tavoitetta mun lenkille ja päätinkin siinä lenkin lomassa että tuollainen n. 17 km saa riittää tälle erää. Alkoi siinäkin ajassa jo jalanpohjissa tuntua! Tosin, lopussa huomasin miten paljon on vielä voimia jäljellä, kun laitoin tän hetken lempibiisini Antti Tuiskun Sata salamaa soimaan. Siinä unohtui kivut ja säryt ja alkoi tossu nousta niin ettei koko lenkillä aiemmin! Teki todella tiukkaa olla laulamatta ääneen ja olla liikuttamatta käsiä suurieleisesti biisin mukana ei rakkautta voi riistää multa TOIVO JÄLJELLE JÄÄÄÄÄ, mutta tyydyin liikuttelemaan vain huulia ja tekemään nuo käsiliikkeet vain sormilla / ranteilla. En oo vielä valmis ihan todelliseen kylähullun maineeseen. :D Lenkistä tuli sitten 17,7 km ja mikä tärkeintä, tykkäsin joka kilometrista! :)

Lontoon Zone 1. Yks skutsi tääkin kaupunki! ;)


Hullu juoksija pusikossa.

Viikonloppu onkin mennyt ihan rillutellessa. Huh huh ja ei siitä sen enempää. Ensi viikolla luvassa kaikenmoista kivaa, kun torstaina otan sinivalkoiset siivet alle ja lähden Suomeen reilun viikon reissulle! :) 

Rillutteluja ennen ehdin kuitenkin ihan sopivasti tällä viikolla liikkumaankin. Eli tässä vielä viikon yhteenveto (kerrankin ajoissa!) 

Ma: Lepo
Ti: Juoksu 45 min / 6 km
Ke: Pyöräily 1h 27 min / 30,7 km 
To: Pyöräily 1h 17min / 26,5 km
Pe: Juoksu 2h 29 min / 17,7 km 
La: Lepo
Su: Lepo

Yhteensä: 5h 58 min



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti