keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Roadtrip Cornwalliin - Part 2

Roadtrippimme sunnuntai aukeni harmaana ja sateisena, mikä oli hieman ikävä yllätys (olin oikeasti ajatellut että koko reissusta selviäisi kuivin nahoin). Ennakkoonhan meillä ei ollut suurita lukkoonlyötyjä suunnitelmia, joten kun illalla selatusta alueen turistilehdestä löytyi juttu Polo on the Beach tapahtumasta, saatiin yhdessä tuumin sopia että aamulla otetaan suunta sinnepäin ensimmäisenä. Sehän on tullut jo selväksi että heppatyttöjä tässä ollaan :) Puitteet oli kuitenkin muuten kuin sään puolesta kunnossa. Peli pelattiin surffirannalla ja surffareita siellä runsaasti olikin. Aallot oli kyllä hurjan isoja ja nousuveden vuoksi poolokenttääkin jouduttiin ainakin kertaalleen hieman lyhentämään meren suunnasta.










Me oltiin kaikki ensikertalaisia poolon katsojia, eikä muutenkaan perehdytty lajiin kovin tarkasti etukäteen. Peliä pystyi kuitenkin helposti seuraamaan tuntematta ennestään kovin tarkkaan sääntöjä, koska pääpiirteissään pelissä kuitenkin yritetään joukkueen voimin tehdä maaleja itselle ja puolustaa omaa päätyä. Kotimatkalla meille selvisi kuitenkin montakin mielenkiintoista piirrettä lajista, joten tässä teillekin pari knoppitietoa poolosta:

Yksi peli koostuu neljästä 7 minuutin erästä, joiden välillä on kolmen minuutin erätauot. Ponin täytyy saada levätä vähintään yhden erän verran ennen omaa koitostaan, eli toisin sanoen se tarkoittaa että yhdellä ratsastajalla täytyy pelin aikana olla vähintään kaksi eri ponia käytössään. Ja ilmeisesti ratsastajat eivät tuo kisoihin omia ponejaan, vaan saavat vasta vähän ennen jokaista peliä tutustua silloisiin ratsuihinsa. Tärkeimmissä otteluissa niitä voi olla jopa neljä tai vieläkin enemmän, sillä kesken eränkin voi ponia vaihtaa jos siltä tuntuu. Joukkuelajille hieman erikoista on myös se että pelaajilla on henkilökohtaiset tasoitukset - joukkueiden pelaajien tasoitukset lasketaan sitten yhteen ja mikäli eroa syntyy saa huonompi joukkue hyvityspisteitä.  

Vauhdikasta menoa oli ja olisipa hauska joskus kokeilla! Veikkaan että ei ole ollenkaan niin helppoa miltä näytti :D 













Päivä onneksi lähti heti poolopelin jälkeen valkenemaan ja sadekin lakkasi oikeastaan jo ensimmäisen erän aikana. Poolon jälkeen jatkettiin matkaa kohti Marazionia, jossa ihasteltiin pienelle saarelle rakennettua linnaa. Laskuveden aikaan tuonne pääsee myös kävellen, mutta kuten todettu juuri poolossa, nousuvesi oli kovaa vauhtia tulossa eikä saareen vievästä kivipolusta ollut tietoakaan. Olisi ollut mielenkiintoista käydä itse linnassakin, mutta päätettiin enemmin käyttää vähäinen aikamme useampien paikkojen näkemiseen. Linnojahan täällä kyllä riitää, että eiköhän niitäkin tule vielä nähtyä! :)




Siitä sitten edelleen jatkettiin kohti koko Englannin läntisintä pistettä, Land's Endiä. Paikka oli odotetusti melko turistinen, mutta oma lentokenttä ja lukuisat majoituspaikat pääsivät yllättämään ainakin mut. Etenkin se lentokenttä?! Alue oli kuitenkin sen verran laaja, että hyvin ne muut vierailijat sinne katosivat. Tässä kohtaa aurinko porotti taas lämpimästi ja maisemat oli mitä parhaat! Vai mitä?
















Maantiepyöräilijöitä näkyi melko paljonkin koko viikonlopun aikana ja tiet olivatkin enimmäkseen juuri sellaisia tarkoitukseen ihanteellisia rauhallisia maanteitä. Todella mäkistähän tuo koko Cornwallin alue on, että ei siinä pyöräilijäkään paljon tasamaalla pääse rullailemaan. Kylteistä päätellen pyöräilijät olivat tervetulleita myös kaksikaistaisen motarin/valtatien varteen, mutta sinne en itse mielelläni lähtisi. Niinkun todettua niin näytti noita pienempiäkin teitä löytyvän melko paljon ja niille teille minäkin haluan rullailemaan! Kuka lähtee mun kanssa!? Erityisen paljon pyöräilijöitä näkyi tuolla Land's Endissa. Yhdellekin miehelle odotti skumppatarjoilut siinä juuri kun me poistuttiin kohti parkkipaikkaa. Jäimme miettimään mahtoiko skumppa olla muuten vaan palkintona, vai mahtoiko tähän liittyä ajomatka maan itäisimmältä pisteeltä, John O'Groatsilta. Tuo matka on melko HC (lähes 1000 mailia eli yli 1500 km) mutta ymmärtääkseni ainakin joissain piireissä tavoiteltava reitti ajettavaksi. 

Land's Endillä nautitun myöhäisen lounaan jälkeen lähdettiin taas ajelemaan kohti Boscastlea ja mökkiä. Pysähdyttiin vielä matkan varrella ihastelemaan tälläisiä maisemia, ilmeisesti paikan nimi oli Hells Mouth viereisen kahvilan nimen perusteella ja siltähän se vähän näyttikin. Niinkun tuosta yhdestä kuvasta näkyy, tuo koko maantiehän kulkee vähän niinkun jättimäisen kielekkeen päällä, kun seinämä kaartuu voimakkaasti ulospäin ja tie on itseasiassa suht lähellä reunaa.










Meidän Boscastlen mökki ja naapurin pubi oli muuten yhtä Napoleonia pullollaan (pubin nimi oli Napoleon Inn ja meidän mökin sisustus oli täynnä Napoleon tauluja ja posliiniesineitä) ja pari päivää tätä ihmeteltyämme päätimme kysäistä asiasta pubin henkilökunnalta. Etukäteen meidän veikkaukset oli luokkaa että kyllä se Napoleon on nyt vähintään kahvilla käynyt tässä kylässä, mutta ei - villitys johtui siitä että kylältä kotoisin oleva sotilasjoukkue oli taistellut Napoleonin sodissa. Sen verran tämä matkailu avartaa, että kotona tuli otettua pikakertaus Napoleonista ja hänen sodistaan, ei nimittäin olleet ihan terävimmässä muistissa historian tunneilta. :D

Maanantain olikin sitten lähinnä paluupäivä. Koukattiin vielä Buden kylän kautta, syötiin jätskit ja jatkettiin matkaa. Muuten koko päivä meni oikeastaan ajamiseen ja Jarkko Niemisen viimeisen Wimbledon-turnauksen ensimmäisen pelin tulosten jännittämiseen. Me päästiin ajoissa Lontooseen ja Jarkko voitti! :)

Olipa todella kiva reissu hyvällä porukalla ja upeilla maisemilla! Näitä lisää ja varmasti tuleekin! :) Sen verran oli reissuväsymystä taas että kyllä todella makoisasti tuli nukuttua omassa sängyssä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti