Kangasala Triathlon

Pahoittelut pienestä postaustauosta, mutta kai tätä voi kutsua vaikka kesälomaksi :) Nyt kuitenkin on raportoitavaa, nimittäin lauantaisen Kangasala Triathlonin kisaraporttia! 

Melko extempore tuli ilmoittauduttua tähänkin kisaan, mutta arvioin että tuo 1000 m uinti, 30 km pyöräily ja 8 km juoksu menee kyllä näin "kylmiltäänkin" vielä. Tapahtuma vaikutti kuitenkin kivalta matalankynnyksen hyvänmielen kisalta ja Elisakin oli menossa, niin why not. Perjantaina meinasi kyllä vähän kisastressiä puskea ja ehkä vähän toivoin että olisin vain lähtenyt kannustusjoukkoihin mukaan.  ;)

Startti oli miellyttävään aikaan kolmelta iltapäivällä, mutta kaiketi tuo samainen kisastressi sitten herätti mut jo seitsemältä aamulla. Sen mitä olen Suomen säitä seurannut sosiaalisen median välityksellä niin kesän about toinen oikea kesäpäivä osui sitten juuri tälle kisapäivälle. Mahtava tuuri! :) 

Saavuttiin kisapaikalle hyvissä ajoin ja ilmoittautumisen jälkeen jäätiin odottelemaan koska päästään laittamaan kamoja paikalleen. Kuntosarjalaiset olivat täydessä kisan tuoksinnassa tulossa juoksuvaihtoon ja sitten maaliin. Uskon että etenkin kuntosarjassa oli suurin osa ensikertalaisia ja se on hienoa kun lisää harrastajia löytää lajin pariin. :) 

Ilmoittautumisesta saatiin numerolapun ja uimalakin lisäksi numerotarrat myös pyörään ja kypärään, vesipullon, t-paidan ja mitalin (jo etukäteen!) sekä ainakin triathlon-porukalle melko eksoottisen ajanottolaitteen. Sellainen melko iso mötikkä, suunnistuksessa käytettävä emit-leimaus laite tuli ranteeseen ja se piti leimata jokaisella ajanottopisteellä. Melko nokkela ratkaisu, joka aluksi vähän ihmetytti ja tuntui vieraalta ranteessa mutta lopulta olin tyytyväinen kun ajat sai maalissa tulostettuna kuitille välittömästi ja etenkin jos vaihtoehtona olisi ollut vaikkapa vain kokonaisajan saaminen ilman väliaikoja.

Vaihtoalueelle pääsi viemään tavaroita viimein noin tuntia ennen starttia, kun loput kuntosarjalaisten pyörät siirrettiin alta pois. Aikaa ei ollut ylimääräistä mutta ihan riittävästi. Pyörä vapaasti valitulle paikalle ja muut kamat vieressä olevaan laatikkoon, sitten äkkiä vielä vessaan ja sen jälkeen kiskomaan märkkäriä päälle. Oltiin edellisenä päivänä oltu uimassa Elisan kanssa ja mun märkkäri jäi päälle jotenkin ihan huonosti, kiristi ja puristi ja pingotti mua ihan takakenoon, joten tällä kertaa halusin kiskoa sen huolella ylös asti. Kisainfo alkoi noin puolelta ja siinä käytiin melko huolella pyöräreittiä läpi. Totesin jo sitä kuunnellessa että näitä yksityiskohtia en tule muistamaan, joten toivottavasti liikenteenohjaus on kunnossa ettei niitä tarvitsekaan muistaa. Kiskottiin märkkärit siinä kuuntelemisen lomassa vielä ylös asti ja viimein noin varttia vaille päästiin rantaan ja järveen. 

Uinti tapahtui kahtena neliön muotoisena kierroksena rannan suuntaisesti. Tämä oli järjestetty näin jotta kuntosarjalaisilla olisi matala kynnys osallistua ja täytyy myöntää että itsellekin oli mieluisa reitti ettei tarvinnut ulapalle lähteä. :) Rannan puoleisella reunalla oli paikoitellen niin matalaa että siinä olisi saattanut kävellä helposti ja kuulinpa eräältä kisaajalta että hänellä oli jopa napa viistänyt maata jossain kohtaa. :D Moni ottikin pari kävelyaskelta ensimmäisellä poijulla. Lähtö sen sijaan tapahtui pääosin niin syvästä kohtaa ettei varpaat ylettyneet pohjaan, itse tosin hivuttauduin sen verran rantaan että sain juuri isovarpaat pohjaan. Sillä hinnalla toki että sisäkaarteeseen oli pitempi matka. 

Uinnissa meitä lähti matkaan kunto+ sarjalaisista kaikki kerralla, yhteensä reilut 110 henkeä. Olihan siinä nyt sellaista lähdön tunnelmaa! Porukkaa tuntui olevan joka puolella ja jonkin aikaa mentiin esimerkiksi jonkun toisen naisen kanssa täysin kylki kyljessä tasavedoin ja otettiin happea aina vastakkain samalta puolelta. Jossain kohtaa tarrasin myös tahattomasti jonkun edellä menevän takamukseen, anteeksi vain :D Oma uinti meni ihan ok viimeaikaisiin treenikertoihin nähden ja itseasiassa kun enemmän dataa tutkin niin paremmalla keskinopeudella kuin Himoksella tai viime vuonna Voimarinteellä. Eli aika hyvin! :)

Uinnista oli tiukka nousu ylös, mutta niinhän se usein pakkaa olemaan. Hieman meinasi jo alkaa pohkeissa hapottaa tuo matka vaihtoalueelle. Järvessä noustessa taas meinasi hieman päästä heittää, mutta se kai on varsin yleistä. Onneksi rannasta nousevalla polulla olikin kaide josta ottaa tukea ja toisaalta onneksi matkaa vaihtopaikalle oli jonkin verran, niin ehti pää tasaantua ennen pyöräilyä.

 

Vaihtopaikalla vaan sitten loput märkkäristä äkkiä pois ja sukkia jalkaan. Lettien takia toinen aurinkolasien sangoista jäi jotenkin huonosti, joten päästelin sitten 30 km pyörällä lasit vintturassa. :D Pyöräreittiä oli ennakkotiedoista hieman muutettu, jotta siihen saatiin hieman pituutta lisää. Pieni lisälenkki oli lisätty heti alkuun, siitä ei kyllä varmaan ainakaan kilometria enempää saatu pituutta. Tästä kerrottiin kyllä infossa, mutta kun alue oli ennestään mulle täysin vierasta, niin en pystynyt rekisteröimään kunnolla että miten tämä lisälenkki tehdään. Niinpä olinkin ihan ihmeissäni kääntöpaikalla että mihin ihmeeseen mun pitää jatkaa, kun siellä ei ainuttakaan liikenteenvalvojaa ollut paikalla eikä kääntöä oltu minkäänlaisella kyltillä osoitettu. Tulin siihen kohtaan yksin, joten muiltakaan ei voinut katsoa mallia, mutta onneksi takaatuleva mies huusi että "oliko tämä se kääntöpaikka" ja kun minä vastasin että en minä vaan tiedä niin hän totesi että nyt sovitaan että on. Ja niinhän se olikin.

Matka jatkui siitä sitten jonkin aikaa hyvin viitoitetusti, ensin maantien reunaa ja sitten siirryttiin kevyenliikenteen väylälle, jotta päästiin alikulusta kääntymään vasemmalle kohti Kangasalan keskustaa. Olin etukäteen kysynyt Elisalta ja Jukalta onko tämä mäkinen reitti ja molemmat olivat sanoneet että ei siellä mitään pahoja ole. No, ei siellä tasamaatakaan ihan kauheasti ollut, hyvin oli kumpuilevaa koko ajan. Hieman oli välillä hapokasta :)

Seuraava hämmentävä kohta oli kun seurasin edellä ajavaa miestä ja hänkin ajoi väärin niin niin ajoin minäkin - tämä virhe oli pieni, mutta mentiin väärältä puolelta liikenteen jakajaa (olisi pitänyt kääntyä vasemmalle jo ennen jakajaa) - kyllähän tästäkin infossa sanottiin mutta ei näitä voi muistaa. Liikenteen ohjaajille suosittelisin käsimerkkien lisäksi ihan reipasta äänen käyttöä, etenkin jos näyttää siltä että nyt ollaan menossa väärille urille. Tuon jälkeen porukkaa alkoi vähitellen tulemaan jo vastaan, kun mentiin kohti kääntöpaikkaa. Kääntöpaikalle ja takaisin mentiin yhtä ja samaa kevyenliikenteen väylää, ja se tuntui välillä ohitustilanteissa jäävän hieman kapeaksi. Itselläni ei ollut kuin yksi ohitustilanne, mutta sekin piti ajoittaa niin että ehtii ennen kuin vastaantulevat ovat kohdalla. 

Peesikieltoa rikottiin taas tässäkin pikkukisassa, mikä on vähän jotenkin hassua. Oon seurannut keskustelua Joroisten peesiporukoista ja siellä moni vetosi porukan määrään ja ahtaaseen reittiin, ettei ole välillä tilaa tehdä muutakuin peesata (en osaa siihen ottaa kantaa) - tässä sadan hengen hyvin monitasoisessa porukassa olisi kyllä tilaa ollut ihan jokaiselle helposti pitää ne peesivälit. Yhdelle kolmen hengen peesijunalle osoitin tyytymättömyyteni heihin pudistelemalla päätäni, jospa nyt edes pieni omantunnon pistos tuntuisi jossain. Ei ole multa pois eikä mun sijoituksista, mutta en vaan jotenkin ymmärrä miten aikuiset ihmiset haluaa vaan tuolla tavalla huijata itselleen huomattavaa apua. Onko se sitten hienoa kehuskella hienolla ajalla jonka tietää ettei ole omin avuin poljettu? 

No, takaisin omaan suoritukseen. Kääntöpaikka oli ihan vaan kevyenliikenteen väylän päässä, eli melko kapea paikka. Onneksi tulin siihen itsekseni enkä missään rysässä. Sen verran näytti kapealta että otin sisäpuolen kengän pois lukosta, kun oli kiikun kaakun mahtuuko kaartamaan. Liikenteenohjaaja oli kyllä tienpuolelta blokkaamassa liikennettä mikäli olisi sieltä asti halunnut ottaa kaarretta, mutta vähän hankala kohta oli silti. Takaisin tullessa tipautettiin yhdeltä korkealta rotvallin reunalta alas, mikä tuntui jotenkin erikoiselta reittivalinnalta sekin, mutta eipä siinä kuinkaan käynyt.

Lopussa oli vielä pari hämmentävää kohtaa liikenteenohjauksen puolelta - en tiedä muistivatko muut reitin kartalta tai kisainfon selityksen mukaan, mutta kenenkään järjestäjän tai liikenteenohjaajan ei pitäisi näin olettaa. Lähestyin t-risteystä, jossa oli parikin liikenteenohjaajaa ja molemmat hyvin asialla pysäyttämässä autoliikennettä että pääsin esteettä kulkemaan - en vaan saanut mistään mitään vinkkiä että kumpaan suuntaan. Niinpä huusinkin rumalla äänellä pohjalaisittain ja kovaa että MIHINKÄ!? jolloin lopulta sain vinkkiä että vasemmalle. Pari kilometria ennen vaihtoaluetta oli vielä liikenneympyrä jossa jouduin ottamaan sakkokierroksen. Kiinnitin huomion vain liikenteenohjaajaan, joka ei mitenkään elehtinyt mihin suuntaan pitäisi mennä. Niinpä oletin että varmaan sille tielle millä hän itse seisoo, jolloin hän järkyttyneen näköisenä viisasi suuntaan jonka olin juuri ohittanut. Meinasi jo päästä ärräpäitä mutta onneksi en ollut ihan voittotaistelussa kiinni. Kaikista näistä reitti-ihmetyksistä ja sakkokierroksista huolimatta keskinopeus oli parempi kuin Himoksen 10 km lyhyemmällä reitillä, joten ihan hyvinhän meni sitten sekin :)

Lopulta vihdoin reitti oli selvä ja vaihtopaikka häämötti edessä. Olin mielestäni ihan poikki ja vähän jopa salaa harkitsin että jos sitä vaan jättäisi homman kesken. Vatsassakin möyri oudosti ja aloin huolestua että miten sen kanssa käy. Onneksi yleisö oli loistavaa ja sen edessä kaikki tuollaiset matalamieliset ajatukset jäivät unholaan. En haluaisi koko ajan valittaa, mutta sen vielä sanon että vaihtoalue jäi liian ahtaaksi. Käytävät olivat muutenkin kapeat mutta kun joku vielä heittänyt pyöränsä siihen maahan makaamaan niin ei siitä pyörän kanssa vierekkäin mahtunut. Lisäksi oma pyöräpaikkani oli jo vallattu joten tungin pyörän sitten suunnilleen vieruspaikan laatikkoon. Kisa oli kyllä loppuunmyyty ja vaihtoaluetta sen vuoksi siirretty ja laajennettu, mutta tilaa olisi saanut olla joka suuntaan vähän enemmän. 

Juoksuosuudelle lähdettiin tiukkaan ylämäkeen. Mulle oli ilmestynyt pyöräilyn aikana lisää reippaita kannustajia ja sen takia mun oli pakko heti kärkeen ottaa tuo ylämäki niin lujaa kuin siinä kohtaa lähti, koska eräs nuori mies lähti siitä kirjaimellisesti kirittämään vähän liian kevyin askelin. Huh huh, taas tuntui että ei tästä tule mitään. :D Tuntui että jalat on ihan tyhjät ja vauhdiksi olisin veikannut tuntuman mukaan vähintään 08:30 min / km, joten yllätys oli positiivinen kun ambit näyttikin 06:30 min/km. Onneksi pian oli huoltopiste ja sitten alkoi loiva alamäki niin alkoi meno maistua taas. Porukkaa tuli muutamia ohi, niin mulla yleensä aina juoksussa käy. Mutta ihan yksin ei tarvinnut taivaltaa, se oli hienoa! 

Juoksureitistä pidin kyllä paljon. Edestakainen reitti mahdollistaa sekä jäljellä olevan paluumatkan hahmottamisen että kilpakumppanien näkemisen. Sopivasti oli kumpua niin että mitään ylivoimaisia mäkiä ei tullut vastaan ja toisaalta mukavissa alamäissä pääsi vähän palautumaan.

Olin tähdännyt 2:30 alitukseen ja juoksun aikana aloinkin vilkuilla kelloa siihen malliin mahtaako onnistua. Kokonaisaikaa en saanut näytölle yhtäkkiä näkyviin, mutta kellon sain näkyviin ja siitähän oli helppo laskea että puoli kuuteen mennessä pitäisi olla maalissa. ;) Tiukkaa alkoi olemaan kun minuutit kuluivat (sekunteja ei ollut näkymässä) ja viimeisen kilometrin piitkä loiva ylämäki ei helpottanut asiaa. Taisipa reitti myös olla 100 - 200 m yli 8 km, joten siinäkin meni tarkat tavoitelaskelmat sekaisin.

Maalissa oli taas hieno vastaanotto yleisöltä ja tuttuun tapaan tuulettelin maaliin. 45 sekuntia meni yli tavoitteen, mutta melko tarkkaa työtä oli omasta mielestäni ja olen siihen tyytyväinen. Elisa oli saanut odotella siellä jo reilut 10 minuuttia, hän on mun kovaluu-ystävä! Maalissa palvelu pelasi, ajanottomöhkäle otettiin kädestä ja sitä vastaan sai omat ajat tulostettuna kuitille. Lisäksi sai ruusun, palautusjuomaa ja patukan kouraan. Virallinen kisakuvaajamme Jukka nappasi maaliintulokuvat ja Soilekin kävi vielä moikkaamassa (osalle näistä kuvista kiitos Soilelle!). Sit äkkiä suihkuun, tuo triathlonin jälkeinen hien, lian ja rään sekoitus naamalla on ihan jäätävä. :D Lenkkareista paljastui mojovat verensekaiset vesikellot molempien isovarpaiden päissä ja pari puhjennutta rakkoa "etuvarpaissa". Yh.

Ennakkotiedoista poiketen myös ruokailun aikataulua oli pidennetty, meiltä olisi muuten jäänyt kisaajille kuuluva ruoka syömättä. Alunperin kunto+ sarjalaisille oli ilmoitettu että ruokailu tapahtuu ennen starttia, mikä ei ainakaan omaan kisarituaaliin sovi. Joustavuudesta siis suuret kiitokset ruokalan henkilökunnalle! 

Ensimmäistä kertaa järjestetylle Kangasala Triathlonille siis ruusuja ja risuja. Ensin ruusut:

Uinti- ja juoksureitit olivat loistavat, ajanottokin alkuihmetyksen jälkeen oli ihan toimiva ja tuloslappu kouraan heti maalissa oli parempaa palvelua kuin mitä yleensä saa. Juomapisteitäkin oli mielestäni tarpeeksi juoksureitillä ja uinti hyvin katsojaystävällinen. DJ loi vaihtopaikalla hyvää tunnelmaa, ilmakuvausvideo oli hauska katsoa jälkikäteen ja ruusukin oli kiva saada. Tunnelma oli mukava, rannasta nousu oli huopamattoineen miellyttävä (vaikka hapokas) ja jos seuraavalle kerralle voisi samanlaista säätäkin tilata niin hyvä! :)

Kehitettävää sen sijaan löytyy pyöräreitin merkinnöissä, pyöräreitissä ylipäänsä ja vaihtoalueen väljyydessä. Liikenteenohjaajien pitäisi suhtautua jokaiseen kisaajaan siten että hänellä ei ole harmainta hajuakaan mihin suuntaan mennä - kisaajan muistiin tai edes järjen käyttöön ei voi luottaa ollenkaan. Suosittelisin liikenteenohjaajille myös reipasta äänenkäyttöä ja heidän työtään auttamaan voisi myös kylttejä tai muita merkintöjä laittaa reitin varrelle (niitä ei voi olla liikaa). Kaikki ylimääräinen harhailu jää kyllä kisaajaa harmittamaan, kun se helposti voitaisiin myös välttää.

Summa summarum, kiva kesäpäivä Kangasalla oli ja hyvä mieli jäi kisasta. Tuntuu itsestäkin että tulee vähän valitettua nyt liikaa, mutta uskon myös että vain palautetta antamalla voi järjestäjäkin kehittää toimintaansa. Eikä ensimmäisellä kerralla nyt kaikki voikaan mennä kuin elokuvissa. Tapahtuman olisi tarkoitus saada ensi vuonna jatkoa ja voin sitä kyllä suositella (etenkin kun tästä kerrasta otetaan opiksi). Puitteet ovat kyllä kunnossa ja juuri sellainen kiva matalankynnyksen tapahtuma tämä olikin, mihin pyrittiinkin. Porukkaa oli etenkin päivän kuntosarjassa liikkeellä hyvin monenlaisilla pyörillä (jopa fat bikella) ja kunto+ sarjassakin menopelejä oli ihan laidasta laitaan (maantiepyörä taisi kuitenkin olla enemmistössä kunto+ sarjassa). Eli ei muuta kun kaikki mukaan ensi vuonna :)

Omat ajat näyttivät Kangasalla tältä: 

Uinti 1000 m    24:39 (sis nousu vaihtoalueelle)

T1                        02:07

Pyöräily 30 km 1:04:26

T2                       01:10

Juoksu 8 km     58:23

Kokonaisaika 2:30:45, sijoitus 34. / 40.

Loppuviikon juoksut

Viikko on taas paketissa ja vaikka kertamäärällisesti olisin ehkä voinut puristaa vähän enemmän, niin tuntimäärällisesti ylitin piiiitkästä aikaa heiaheiaan itselleni laittamani tavoitteen, 6 h / viikko. Itseasiassa taisi olla ensimmäinen kerta koko Lontoossa viettämäni puolivuotisen aikana. Tästä sitten vaan samaan malliin eteenpäin! 

Siellä se odottaa mua, eikä näytä tässäkään kuvassa kummoiseltakaan nyppylältä...

Windsorin pyöräilyn lisäksi kävin tällä viikolla pari kertaa juoksulenkillä. Keskiviikkona tuntui kyllä tuo pyöräily sen verran, että pidin sen päivän suosiolla lepoa ja torstaina sitten lähin tekemään vähän mäkivetoja jälleen, sinne samaiselle Primrose Hillille missä viimeksikin oltiin. Tällä kertaa pistin pari vetoa paremmaksi. Alkukidutus oli sama kun viimeksi eli koko mäki reippaasti alhaalta huipulle asti - se tuntuu nyt jo (kahden kerran jälkeen) perinteeltä jolla on vaan aloitettava tällä mäellä. :) Sen jälkeen 5 x lyhyempi jyrkkä osuus niin kovaa kun lähtee (uh huh) ja lopuksi vielä jokeriksi yksi puolipitkä nousu, kun lähdin poislähtiessä kiertämään puistoa vielä takakautta. Luulin pääseväni reunoja pitkin tasamaata ympäri, mutta enpä näköjään päässytkään. Eli kerta kiellon päälle ja hyväähän sekin teki! ;) 

Tänään vuorossa oli sitten taas pitkistä, tällä kertaa 15 km. Maratonia kohti mennään siis päättäväisesti, vaikka lenkillä koin kyllä taas vähän jonkinlaista uskonpuutetta. Mä siis edelleen toivoisin sitä taikaiskua että kunto olisi äkillisesti edes nyt sen verran parempi että vaikka kymmenen pykälää saisi sykkeitä alas tai vastaavasti vauhdista vaikka parikyt sekkaa per km pois... Mutta näyttää siltä että oikoteitä ei ole, vaan kaikki pitää itse tehdä ;)

Pitkis hoitui tälläkin kertaa Hyde Parkissa, pari kierrosta saa sitä kiertää että tuo 15 km tulee täyteen. Tästä kun pidemmille kilsoille lähdetään niin on kyllä pakko alkaa keksiä vähän uusia maisemia, ettei tarvi kolmatta kierrosta juosta.

Viikon yhteenveto:

Ma: Saikkua / kaupunkikierros
Ti: Pyöräily 3 h 05 min
Ke: Lepo
To: Juoksu 1 h 15 min / 8,2 km
Pe: Lepo
La: Lepo ( / shoppailua tuntikaupalla)
Su: Juoksu 2 h 08 min / 15 km

YHTEENSÄ: 6 h 28 min / 23,3 km 

Noita viikkokilometreja täytynee nyt vähän koittaa alkaa nostamaan, mutta toisaalta edelleen huolettaa jalkojen sietokyky. Edelleen tuntuu olevan voimassa viimen kesän ja syksyn sääntö että pari - kolme lenkkiä menee viikossa, mutta ei sen enempää, muuten alkaa säärissä penikat muistutella olemassaolostaan. Korvaava treeni pyöräillen on ennenkin todettu toimivaksi, joten perinteisellä maraohjelmalla (jossa keskitytään vain juoksemiseen ja tehdään sitä yli 35 km viikossa) ei taideta tällekään maratonille lähteä. Tai täytyy kuulostella miten on parasta edetä. Ei ainakaan sillä tavalla että viikkotolkulla tulisi juoksukieltoa... :)

Näihin kuviin näihin tunnelmiin; reipasta alkavaa viikkoa kaikille! :)

Windsorissa pyöräilemässä

Jokainen joka on tätä blogia ahkeraan lukenut, tietää että en ihan erityisesti nauti täällä Lontoossa ajelusta ja että ihan omin nokkineni olen sitä saanut harrastaa. Tiistaina koittikin sen takia odotettu päivä, kun mulla oli sovitut pyöräilytreffit Windsorissa! 

Lontoon suomalaisilla on oma iso ja aktiivinen facebook yhteisö ja aikani harmiteltuani pyöräilykaverin puutetta keksin kuuluttaa siellä muita lajin harrastajia. Kyllähän niitä sieltä joitakin löytyikin, sekä siis triathlonin että maantiepyöräilyn parista. Tämä oli nyt ensimmäinen keikka joka tuosta kuulutuksesta on hedelmää ja toivon mukaan lisää on tulossa. :) Windsorin linnalla olen kerran aiemmin käynyt turisteilemassa, joten tiesin kyllä minkälaista kylää odottaa. Toki pyöräily missä tahansa on aina eri asia kuin kävely tai julkisissa istuminen. 

Bianchi matkaa kohti Windsoria

Englantilaista maisemaa - linna, takseja, maantiepyöräilijä ja lintukin lentää taivaalla ;)

Windsorin linna siinä vasemmalla (suosittelen käymään!)

Tää Windsor on kyllä tosi symppis

Sovittiin treffit niin että Anna tulee Sloughin (n. 3km Windsorista) juna-asemalle töistä päästyään mua vastaan. Aikataulu aiheutti mulle siinä mielessä vähän etukäteen päänvaivaa, että mun piti pyörineni hypätä junaan juuri ruuhka-aikaan. Junamatka itsessään oli yksinkertainen,  junia sinne menee jatkuvasti ja ne lähtevät tuosta ihan meidän lähiasemalta Paddingtonista. Sen sijaan pyöräohjeistus oli junayhtiöllä mielestäni vähintäänkin sekava, tarkkaan oli listattu mihin junatyyppiin saa viedä pyörän mutta en onnistunut löytämään tietoa aikatauluista mitä tyyppiä mikin juna sitten on. Ja lisäksi mainittiin että ruuhka-aikoina voi olla rajoituksia ja että ne olisi merkitty aikatauluihin.  Aikatauluista vaan en onnistunut löytämään yhtäkään merkintää pyöriin liittyen.

Ostin liput netistä mutta ne piti vielä erikseen keräillä aseman lippuautomaatista. Lippua ostaessa piti valita mihin junaan niitä on ostamassa, mutta vielä ennen lähtöä tajusin että ne käyvät melkein mihin junaan vain. Olin valinnut ostohetkellä myös "varaa pyöräpaikka"-täpän, mutta ennen tuota keräilyä tämä pyöräpaikka ei näkynyt mulle mitenkään - sain vain tunnuksen jolla lipun saa haettua. Aikamoinen nivaska sieltä automaatista sitten kaiken näköisiä lappusia tuli, ja hieman alkoi jo hermostuttaa kun pyörälipukkeita tuli vain paluumatkalle. En onneksi jäänyt asiaa kuitenkaan enempää säätämään koska mulla ei ollut siihen aikaa ja päätin ensisijaisesti vain mennä junalle ja koittaa josko sen kanssa pääsisi ilman lappuakin sisään. Se olikin juuri oikea ratkaisu kun just tähän junaan tai junatyyppiin ei mitään pyöräpaikkoja ole olemassakaan. No niin, taas oppii uutta, tosin en vieläkään oppinut miten niissä muissa tyypeissä sitten ja mistä ne erotan, mutta kaikki ajallaan varmaan :) Eteistilat junissa oli ahtaat pyörälle, joten valikoin paikan matkatavarahyllyn vierestä - siihen se Bianchi sujahti just sopivasti käytävän varteen, viemättä yhtään liikaa tilaa ohikulkijoilta. Ei onneksi sattunut olemaan juurikaan matkalaukkujakaan muilla matkaajilla. Reissun ehkä etukäteen ressaavin osuus kunnialla suoritettu!

Mitäköhän tässä tapahtuu? Britit ja brittien kiertoliittymät...

Puisto alkaa lähestyä, viimeinen pätkä liikenteen seassa

Junamatka kesti puoli tuntia, koska tämä oli kaikista hitain juna. Olin vähän järkeillyt tätä asiaa jotenkin niin että ne nopeammat saattaa olla ruuhkaisempia vuoroja, eikä mulla toisaalta ollut mitään tarvetta myöskään päästä perille minimiajassa. Nopeimmillaan Sloughiin pääsisi vartissa, joten pitkä matka ei ole kyseessä. Anna odottelikin mua asemalla jo ja siitä sitten lähdettiin liikenteen sekaan kohti Etonia ja Windsoria. Mulla oli gopro mukana mutta harmi kyllä en laittanut sitä heti päähän - tuo Slough kun ei ole mikään kaunis idylli. Aika pian kuitenkin saavuttiin Etonin puolelle ja siellä oli kyllä kaunista! Täytyy mennä joskus toiste kuvailemaan vielä sekin. Etonissa siis on maan kuuluisin ja eksklusiivisin poikakoulu, jonka mm. molemmat prinssit ja nykyiset brittien pääministeri ja Lontoon pormestari ovat käyneet.

Eton ja Windsor on molemmat melko pieniä (tai ainakin niiden keskustat) joten siinä kolmen kilometrin jälkeen oltiin jo Windsorin puolella, jolloin äkkiä laitoin gopronkin iskuun. Windsorissa sijaitsee siis kuningattaren "kesäasunto" Windsorin linna ja aika paljolti kaikki on siellä "Royal jotain". Pyöräiltiin linnan ohi ja siitä jatkettiin matkaa kohti isoa puistoa, Windsor Great Parkia. Liikenteen seassa samoiltiin yhteensä 8 km verran ja sitten päästiin puiston rauhaan. Luksusta!! Tuolla puistossakin siis saa ajaa autolla, mutta siellä on myös paljon pyöräilijöitä ja ratsukoita ja mm. peuroja metsässä ei-aidatulla alueella, joten autot ottavat melko iisisti. Eikä niitä kyllä montaa tullut vastaan, koska yleiseltä liikenteeltä puisto on suljettu. Autoilijat olivat siis ymmärtääkseni puiston asukkaita tai työntekijöitä. Käytännössä koko ajan sai kuitenkin ajella vierekkäin ja jutella, mikä todella on siis luksusta! :) 

Rauhallista puistotietä, tykkään! :)

Kuvaustauko mun pyynnöstä.

Lasit otsalle ja kuvaaja valmiiksi

Smile!

Tämmönen siitä tuli. Muuten hyvä mutta olis ton kameran voinu ottaa pois :D Ja vähän on lasitkin vinossa ;)

Sitten vielä maisemakuva (mä en oikeesti muistanu koko goprota ennen ku just hetki tän tilanteen jälkeen)

Ja siitä tuli tälläinen. Harmi kun kuviin ei ollenkaan saa tallennettua sitä todellista upeutta!

Ehkä noin tunnin jälkeen alkoi vähitellen tihkuttaa vettä ja kyllä se siitä sellaiseksi kesäsateeksi yltyi. Siitä tulikin mun ensimmäinen ajo maantiepyörällä sateessa! Lopuksi kaikki vaatteet oli ihan märät ja jarrukahvat alkoi olla hieman liukkaat, mutta onneksi ei mitään järjettömiä alamäkiä tarvinnutkaan jarrutella - vaikka ei tämä maasto mitään ihan lakeuttakaan ollut. Liikkeessä kun pysyi niin ei tullut kylmäkään, joten ei annettu sateen haitata. 

Nähtiin myös pari peuraa, niitä pyöräilijöitä (vaikkakin sateen vuoksi kuulemma huomattavasti vähemmän kuin normaalisti) ja ratsukoita ja kierrettiin ihan englannin ykkös-poolokentän reunamilla (sekin oli varmaan joku Royal). Kuulinpa myös että kuningatar itse yhä edelleen harrastaa ratsastusta ja hyvällä tsägällä hänet juuri jostain tuolta voi hevosen selästä bongata - virkeä 89 v.! Puiston lisäksi käytiin välillä heittämässä lenkki myös Ascotin puolella. Hassua kuinka pyörän selästä nuo välimatkat yhtäkkiä kutistuu. Silloin juhannuksena nimittäin tuntui niinkun oltaisiin kauempanakin käyty, mutta ihan vieressähän se oli. 

Sit menoks taas!

Joku asuu tuollakin. Keskellä puistoa!

Sit aika monta kuvaa on tällästä pisaramössöä...

Lopuksi Anna saattoi mut vielä Sloughiin takaisin. Alunperin oli puhe että ajelen sinne sitten Windsorista yksin - reitti oli melko suora ja tosiaan vain sen 3 km, mutta se aseman lähellä oleva liikennehässäkkä jäi sen verran epävarmasti mun mieleen että mun mielikseni Anna näytti tien takaisin ihan perille asti. Kyllä siinä pari risteystä olikin missä olisi tullut pieni tenkkapoo! Junakin sattui asemalle just sopivasti (ei kylläkään se mihin olin pyöräpaikan varannut, mutta se oli jo selvinnyt että noin ilta-aikoina sillä ei ole mitään väliäkään) ja taas Bianchi löysi paikkansa matkatavarahyllyn vierestä. Junassa iski oikein sudennälkä, mutta onneksi taskussa oli energiapatukka (kerrankin olin tajunnut!) ja kotona sai istua valmiiseen pöytään. :) Junassa oli onneksi mukavan lämmin (kerrankin kiitos huonolle ilmastoinnille), joten märissä vaatteissa pärjäsi ihan hyvin kotiin asti. Kuuman suihkun ja ruuan jälkeen oli muuten aika lailla tältä naiselta veto pois :)

Lopuks vähän mustakin kuvia :)

Ton tien päässä häämöttää Windsorin linna, siellä se kuningatar asustaa näin kesäisin!

Kaiken jutustelun keskellä vauhti ei tietenkään ollut mikään valtavan kova, joten oikein oivaa PK-treeniä tuli tästä! Molemmat todettiin että yksin tulee posotettua paljon kovempaa ja tälläistä oikeasti rauhallista rullailua on vaikea itsekseen toteuttaa. Jaloissa olevien tuntemusten mukaan on sitä kuitenkin jotain tullut tehtyäkin :)

Pyöräily 52,6 km - 3h 07 min (sis. pieniä taukoja), keskisyke 130, nousumetrit 357