keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Lontoon pyöräilyt korkattu!

Mä en voi aloittaa tätä postausta millään muulla kuin hehkutuksella. Oi mikä mahtava päivä tänään onkaan!! Aivan kertakaikkisen mahtava! :) Ja sitten hieman taustoja:

Mä oon päättänyt jo silloin kun tammikuussa Lontooseen tultiin, että alan pyöräilemään tuolla liikenteen seassa, vaikka se kuinka hirvittääkin. Lähestulkoon tasan 4 kuukautta sitten siis. Puolustuksekseni sanottakoon että ei mulla sitä pyörää ollut mukana alusta asti, vaan vasta viimeiset 1,5 viikkoa. Ja myös se että tänä 4 kk aikana olen kuullut huomattavasti enemmän kauhutarinoita (liittyvät pääosin busseihin ja takseihin ja muihin päälle ajaviin autoihin) kuin rohkaisevia sanoja. Jonkinlainen buusti (aika isokin) kyllä viime viikon Rapha-naisista tuli ja vihdoin myös niitä rohkaiseviakin sanoja (ja etenkin rohkaisevia esimerkkejä!)

Pyöräilykelejähän täällä olisi ollut jo oikeastaan tammikuussakin, mutta se pyörän tänne saaminen ei ollutkaan niin yksinkertaista kun olin ajatellut. Olin pakkauttanut Bianchini Fillarikellarissa pahvilaatikkoon ja varastoinut vanhempieni nurkkiin, jotta sen voisi sitten postittaa tänne perässä. No kokeilemalla selvisi että eipä posti kuljetakaan sitten ihan noin isoja paketteja (ei se monesta sentistä jäänyt kiinni). Varsinaisilta rahtifirmoilta (DHL tms.) en edes kysynyt tarjousta koska ne vaan kuulostivat heti niin kalliilta, mutta pari pienempää yrittäjää ajelee Lontoo - Hki väliä kerran kuukaudessa tai harvemmin. Hinta olisi niissä ollut kyllä kohdallaan (60e), mutta aikataulut meni just huonosti ja sitten tiesinkin jo että olen tulossa itse käymään taas Suomessa ja voin tuoda sen lentokoneessa mukanani. Eli Bianchi saapui vihdoin Lontoon valloitukselleen viime viikon sunnuntaina, sinivalkoisin siivin.

Eka Lontoon pyöräily takana - tilanne oli ikuistettava!


Tottakai jos olisin ollut tarmoa täynnä menossa polkemaan, niin olisin saanut sen pyörän tänne hoidettua tavalla tai toisella jo paljon aiemmin. Eli kyllä se on nyt myönnettävä että tämä "saamattomuus" oli vaan hyvää tekosyytä työntää tuonnemmas tätä jännittävää Lontoon pyöräilykokemusta. Ja nyt tosiaan vielä viimeiset puolitoista viikkoa sain päivä päivältä siirrettyä sitä eteenpäin erinäisillä tekosyillä, joista yleisin taisi olla että "en varmaan edes osaa koota sitä pyörää ja en ehdi just nyt siihen perehtyä". (Pyörän kasaaminen for dummies -postaus muuten on edelleenkin tulossa niinkun lupasin!)

No, eilen tein sen päätöksen, että huomenna (eli tänään) saamari soikoon kokoan sen pyörän ja lähden testiajolle. Oikeastaan suunnitelma sinetöityi vähän sattumalta, kun toinen yleisimmistä tekosyistäni "täytyy käydä jalan ensin tutustumassa siihen reittiin mitä aion ajaa" poistui extempore lenkillä, jonka yhteydessä ymmärsin yhtäkkiä että nyt olisi tsäänssit siihen tutustua ja sen tein. 


Elisa opetti mulle just että näin niitä laseja pidetään silloin kun ne ei ole silmillä. Itseasiassa oli muuten kätevää!


Eli ei siis muutakun pyöräilykamppeet niskaan ja menoksi! Voin kertoa että jos näin pitkään on jonkun asian kimpussa vatvonut, niin siitä saa jo aikamoisen mörön päänsisälle. Ennen lähtöä koitin tsempata itseäni mm. sillä että jos se on ihan katastrofi, niin voin aina vaikka taluttaa pyörän kotiin. En nimittäin ollut ollenkaan kauas kotoa menossa, vain parin kilometrin päähän Regent's Parkiin. Selkätaskuun pakkasin kuitenkin henkkarit mukaan, ihan vaan jos joku ajaa mun päälle niin mut tunnistetaan! Sinä hetkenä kun astuin meidän alaovesta ulos, mulla ei yhtäkkiä ollut minkään valtakunnan käsitystä että miten päin se liikenne nyt täällä siis kulkee HÄH. Selvitin asian kurkkaamalla parkissa olevien autojen sisään ja muistisäännöllä "ratti on aina keskiviivan puolella" :'D Meidän kotikatu on siis tuollainen kapea missä ei erillisiä kaistoja ole mutta molempiin suuntiin voi ajaa, joten referenssitkin muusta liikenteestä olivat vähän hyödyttömiä. 

Kun kaistat olivat suunnilleen selvillä, lähdin liikkeelle. Ja pääsin meidän kadun päähän ja tein U-käännöksen. Kotikatu on niin rauhallinen, että siitä oli turvallista vähän ottaa vauhtia ;) Ajoin toiseen päähän (ehkä parisataa metriä siis kokonaisuudessaan tämä katu), ja päässä uudestaan U-käännös (sieltä toisesta päästä ei siis edes pääsisi mihinkään) ja uusi yritys. Tässä kohtaa pään sisällä oli aika vahva ääni että no niin tää oli ihan hyvä startti, nyt voit jo lopettaa ja katsotaan sitten huomenna uudestaan.  Jatkoin kuitenkin kohti kadun loppua, ja hups sitten olinkin jo ohi sen U-käännöspaikan mitä äsken olin käyttänyt! Ja sitten olinkin jo menossa seuraavalla kadulla ja siitä ei enää niin sukkelaan mitään uukkareita ollut mahdollista tehdäkään. Eli se oli menoa sitten! Syke hakkasi viittäsataa (jos puhutaan faktoista niin syke oli välillä 140 - 150 ja fyysinen rasitus oli kuitenkin tasoa ei juuri mitään) ja millekään muulle ajatukselle ei todellakaan ollut sijaa kuin että mihin mun pitää ajaa ja mitä kaikki nämä liikkuvat asiat ympärilläni tekee.

Kyllä vaan nyt kelpaa hymyillä! :)

Mun määränpää oli Regent's Park, joka on juoksulenkeistä jo erittäin tuttu paikka. Pyöräreitti tuonne vaan oli tosiaan eri mitä juosten, joten siinä mielessä matka oli jännitävä. Jännittävin kohta siinä oli melko ruuhkaisa kaksikaistainen liikenneympyrä, mutta aika hyvin ne autot tuntuivat odottavan että mitähän tuo random pyörälilijä (=minä) mahtaa tehdä :D Eli ei kukaan ajanut siinäkään päälle!  

Regent's Park on siis Lontoon keskustassa pyöräilijöiden place to be. Hyvin vähän selvitin asioita ennen Lontooseen muuttoa, mutta tämä on yksi niistä. ;) Lähes kaikki paikalliset keskustan pyöräily- ja triathlonseurat järjestävät porukkalenkkejä Regent's Parkissa, ja yksittäisiä pyöräilijöitä siellä on kaikkina aikoina ja ne menevät kovaa! Puistoa pääsee kiertämään Outer Circle nimisellä tiellä ja yksi kierros on noin 4,4 km. Kierros sisältää kyllä joitakin liikennevaloja ja risteyksiä, mutta myös aika hyviä baanoja jossa saa vaan antaa painaa! Tuolla tiellä ei ole ollenkaan esimerkiksi busseja, mikä helpottaa jo hyvin paljon pyöräilijän elämää. Mun maksiminopeus oli 32,1 km/h, joka äkkiseltään Lontoon keskustaan tuntuisi paljolta. Eli olosuhteet huomioonottaen, ihan mainio pyöräilyspotti on kyseessä! 

Täällä sitä ollaan Regent's Parkissa!



Kiersin tuota puistoa yhteensä kolme kierrosta (ettei nyt liian rankkaa aloitusta) ja toisella kierroksella aloin jo rentoutua. Ja kyllähän siinä se tuttu hangonkeksi-virne alkoi taas löytyä. Sain jopa hymyn takaisin joltain vartijalta, joka päivysti rynkyn kanssa siinä tien varressa. Kotimatkakin meni erinomaisesti, vaikka en ollut siihen edes varsinaisesti tutustunut muuten kuin google mapsin kautta. Mutta tässä kohtaahan mä aloin olla jo ihan pro tässä Lontoon pyöräilyskenessä! ;)

Mainittakoon nyt vielä tällä kertaa ihan toissijaiset asiat eli datat. Matkaa tuli yhteensä komiat 17,7 km ja aikaa meni 59 minuuttia. Tosiaankin niitä liikennevaloja oli yhdet jos toisetkin. Ja nuo luvut olisivat yhtä hyvin voineet olla 200 metriä tai 5 minuuttia. :D

Helpottunut. Onnellinen. Voittaja.


Loppuun vielä terveiset kaikille Suomeen, etenkin pyöräileville omakotitalo- ja rivitaloasukeille. Käy se pyörän sisätiloihin vieminen ihan hyvin täällä kapeissa portaissakin. :)


Tämäkin asia olisi ollut niin paljon helpompi jos olisi ollut joku kaveri mukana. Pohjalaisittain sanoisin että tohorittaja, mutta suomen kieli ei taida yhtä osuvaa vastinetta tarjota. Rohkaiseva ystävä siis. :D Todennäköisesti olisin silloin uskaltautunut pyörän selkään jo paljon aiemmin. Toisaalta, nyt tämä oli ihan mun oma taistelu, jonka tulin juuri voittaneeksi. #thisgirlcan !!

Suosittelen kyllä kaikille kohtaamaan pelkonsa ja voittamaan itsensä. Aina välillä. Se on aluksi tosi rankkaa (siis ihan kauheaa) mutta voi vitsi mikä olotila sitä seuraa. Voittajafiilis! 

2 kommenttia:

  1. Juu vähän erilaisetpyöräilyreitit kuin Lapulla tahi Vaasassa. Kiva lukea kuulumisia !!!

    VastaaPoista