Tuukan treeneissä

Multa kysyttiin tänään töissä että mitä asioita Suomesta on ikävä Lontoossa. Katselin ulos harmaaseen sateeseen ja ensin meinasin jo sanoa että no eipä juuri mitään, mutta sehän ei olisi pitänyt paikkaansa, vaan (ystävien ja perheen lisäksi) harrastuskuvioita on ollut ikävä. Ykkösenä harrastuksista juoksutreeniryhmä, johon onneksi heti tänään pääsinkin vierailemaan.

Aloitin Tuukan asiakkaana noin puolitoista vuotta sitten maratonkoulussa. Meillä oli maratonkoulussa kolmen viikon välein yhteisharjoitukset ja koko ajan henkilökohtainen harjoitusohjelma itsenäiseen harjoitteluun. Koko koulu kesti 10 kuukautta, ja siinä ajassa ehti tiiviissä porukassa tutustumaan kanssasisariin ja itse koutsiinkin aika hyvin! Meillä oli niin hyvä porukka, että kun sitten kaikki saivat maratoninsa juostua (minä Berliinissä 6 viikkoa muiden HCM:n jälkeen), pidettiin karonkka jossa saatiin kerrata noita mukavia taaksejääneitä kilometreja ja muutenkin vaihtaa kuulumisia. Ei sitä nyt ihan joka treeniporukalla tule siviilissä nähtyä :) 

Ihan yhteiskuvankin nappasin kun niin harvoin tuota koutsia näkee!

Maratonkoulun jälkeen alkoi Tuukan juoksutreeniryhmä, jossa vaan mennään porukalla juoksemaan ja tekemään erilaisia Tuukan suunnittelemia juoksutreenejä. Ainakin minä voin myöntää etten yksin lenkillä juurikaan kyykkyhyppyjä tee (noin niinkun esimerkiksi), joten nuo viikkotreenit toivat ehdottomasti monipuolisuutta harjoitteluun. Kyseessä ei varsinaisesti ole juoksukoulu, vaan nimenomaan juoksuryhmä, vaikka täytyy sanoa että eipä tuo Tuukka ikinä vastaamatta jätä jos siltä jotain joku kysyy ja joskus saattaa jopa kysymättä jotain kertoa! :D Tuonne juoksutreeniryhmään sain Markuksenkin houkuteltua mukaan ja tykättiin kyllä molemmat käydä kerran viikossa porukan mukana juoksemassa. Pimeinä sateisina loppusyksyn iltoina se juoksemaan lähteminen kun ei välttämättä muuten houkuttele ihan valtavasti.

Ymmärrän paremmin kun hyvin että tuollaiset ryhmät voi joitakin hirvittää. Että no jaksanko minä muka siellä, eikö ne kaikki ole miljoona kertaa kovemmassa kunnossa? Kyllähän muakin on tähän päivään asti hirvittänyt Lontoossa oman seurani yhteisjuoksulenkit ("all abilities welcome") koska luulen niiden kuitenkin vetävän siellä liian kovaa mun menoon. Tuukan treeniryhmiä voin kyllä oikeasti suositella lämpimästi ihan kaikille. Kukaan ei jää joukosta, ja treenit on suunniteltu niin että ne nopeimmat tai muuten fyysisesti etevimmät pääsevät haastamaan itseään ihan yhtä lailla. Tämän päivän ryhmäkoon perusteella vaikutti siltä että kovin täyttä taitaa noissa ryhmissä nyt olla, mutta niitä kannattaa kyllä kysellä vielä Tuukalta, jos sattuu kiinnostamaan. Kaiken muun hyvän lisäksi, näissä on hinta-laatusuhde todellakin kohdallaan, eikä yhdelle kerralle tule juuri mitään hinnaksi. (Eikä tämä taaskaan ole maksettu mainos.)

On sen verran sumuinen kuva että liekö kameran linssi vähä hikihuuruissa

Tuukka näyttää mitä kivaa seuraavaksi :)

Tänään mulle kyllä tuli aika hyvä treeni, kun halusin juosta viikon asunnoltani Eerikinkadulta kisikselle. Matkaa oli 2,9 km ja jotenkin se lähtö venähti sen verran että kiire tuli. En tosin tajunnut ihan tuota kiireettä ennen kuin ihan lopussa, ja viimeinen kilometri kirmattiinkin jo 6:00 min /km keskivauhtia. Monelle se on perus-PK vauhti, mutta mulle se ei sitä ole ollut vielä koskaan eikä etenkään tällä hetkellä, joten siinä 175 sykkeillä saavuin treeniryhmän luo reippaana huohottaen. Onneksi ryhmä ei ollut vielä ehtinyt lähteä vaikka pari minuuttia olin myöhässä (sen verran jäi pusertamatta ajasta), mutta vielä pari minuuttia olisi Tuukka mun puolesta voinut siinä höpötellä alkupuheita, että olisin saanut hengitystä tasattua. :) Mutta ei auttanut, matkaan lähdettiin oikeastaan välittömästi kun minä pölähdin paikalle. 

Luulin tosiaankin tulleeni kevään uuteen juoksutreeniryhmään, ja vähän ihmettelinkin hiljaa itsekseni että eihän tässä juosta juuri nimeksikään. Sen sijaan tehtiin kaikkea muuta kivaa kuten punnerruksia, burbeita, lankkupitoja, mittarimatoiluja ja sellaista mukavaa. :D Loppuverryttelyn aikaan sitten selvisi minullekin, että kyseessä oli tosiaankin treeniryhmä eikä juoksutreeniryhmä. Lontoonelävä on jo tippunut kehityksen vauhdista näköjään! 

Kyllä se kevät vaan on tuloillaan Helsinkiin, askeleen pidemmällä kuin Lapualla!

"Alkuverryttelyt" (ei ehkä ihan oppikirjan mukaan...) ja itse treeni meni yhteensä aikaan 1h 20 min. Siitä sitten päätin vielä mennä jalkaisin kämpille, välillä hölkötellen ja välillä ihan vaan kävellen. Siihen meni sitten vielä 25 minuuttia. 1h 45 min yhteensä, ihan hyvä viikon aloitus! Tästä on hyvä lähteä kohti vappua! ;) 

Kiitos Tuukalle että pääsin vierailemaan! 

Viikonloppu

Näin vaan hurahti äkkiä viikonloppukin, ja nyt olen taas Helsingissä. Viikkoon ja vuorokauteen kaivattaisiin lisää tunteja! Viikonloppuun mahtui monenlaista sukulaisten ja ystävien treffaamista ja vain vähän kuntoilua. Sellaista se elämä välillä on, ainakin mulla :) Tämä blogi on selvästikin yhtäkkisesti buustannut mun imagoa “himourheilijana" ja sainkin nyt useita kyselyitä urheilenko siis joka päivä. Vastaus on että en tietenkään. :)

Niinkuin esimerkiksi tänään, olin suunnitellut pitkää lenkkiä ja eilen olin vielä vakuuttunut että kyllä saan sen sopimaan päivän ohjelmaan. Suunnittelin tekeväni sen heti aamulla, mutta sää ei todellakaan houkutellut astumaan ulos, ja äkkiähän se aamu siinä soljuu läpi sormien kun alkaa odottaa vaikka sateen lakkaamista! Päivän muu ohjelma vei valtaosan iltapäivästä ja lopulta kun se sääkään ei parantunut, päätin panostaa vähäiset jäljellä olevat tämän visiitin tuntini kotona seurustelemiseen. Ei nuo kuntoilut aina ole prioriteettilistan ykkösenä, kun aika on rajallinen. (Vaikka eipä sillä, aikaisin heräämällä ja sadetta uhmaamalla lenkki olisi hoitunut ihan ilman mitään muita uhrauksia, mutta tällä kertaa valitisin näin.)

Pystymettää ja laakeeta peltoo.

Viikonlopun ainoaksi kuntoiluksi siis jäi ulkoilu siskoni ihanan Lukas-koiran kanssa, joka on meidän perheen vauva. :) Sekä lauantai-illan tunnin “saunalenkki” Pelagollani pitkin ihanan rauhallisia maanteitä. Ihanaa ihanaa :) Tuon Pelagon ostin kaksi vuotta sitten työmatkapyöräksi, ja siihen tarkoitukseen se onkin toiminut ihan loistavasti. Se on ennen kaikkea todella kaunis pyörä, mutta lisäksi melko kevyt ja kapeahkojen renkaiden ansiosta kevyt rullata maanteillä - selviytyy kuitenkin myös hiekkateillä ilman ongelmia. Täydellinen pyörä pitempiinkin työmatkoihin (itsellä pisimmillään ollut vajaat 20km) ja kaupunkiajoon.

Koska tuo Pelago on mulle ollut ilmeisen rakas pyörä, en siitä kyennyt luopumaan muun omaisuuden myynnin ohella viime marraskuussa. Nyt kuitenkin päädyin tuon lauantain lenkin aikana siihen, että turhaan sitä tuolla vanhempieni luona varastoin. En kuitenkaan osaa yhtään sanoa koska seuraavan kerran Suomessa työmatkoja tulen polkemaan, enkä tuota nyt aio mukaankaan ottaa. Jos siis jotakuta kiinnostaisi pari vuotta käytetty Pelago Capri, mintunvihreä (virallisesti siniheleä) ja viisivaihteinen (nykyään näitä saa vain 3- ja 8-vaihteisena), niin myynnissä on tämä (edit: myyty!)! Koko on M/L ja soveltuu Pelagon sivujen mukaan 165 - 185 cm pyöräilijälle. Sanaa saa levittää eteenpäinkin. :)

Tämä kaunotar nyt myynnissä!(edit: myyty!)

Pyöräilymaisemat

Viikon yhteenveto näyttää nyt melko surkealta kuntoilujen kannalta, mutta on sisältänyt sitäkin enemmän sosiaalista elämää ja matkustamista. Mutta hei, ainakin kaikki kolme swimbikerun lajia on tällä kertaa edustettuna :) 

Ma: lepo
Ti: Juoksu 42 min
Ke: Lepo
To: Uinti 1h
Pe: Lepo
La: Pyöräily 56 min
Su: Lepo

Simma sommarform

Onpas ollut yhtäkkiä hektistä tämä mun elämä. Aamulla lähden töihin ja illalla kymmenen jälkeen palaan takaisin. Eilen tulin suoraan töiden jälkeen junalla Lapualle ja päivälle tuli jälleen mittaa melkein saman verran. Onneksi nuo junat ja lentokoneet on sentään mulle oivia nukkumapaikkoja :)

Torstaina ehdin vähän aikatauluja sumplimalla uimaan ja pääsin pitkästä aikaa Mäkelänrinteeseen! Mäkelänrinteessä on todella hyvät radat ja muutkin tilat, ja sen kyllä huomaa uimarien määrässä. Tosin taitaa Suomessa moni muukin uimahalli olla ruuhkaisa ilta-aikoina? Itse olin tällä kertaa liikkeellä myöhään, niin että altaassa olin vasta vähän kahdeksan jälkeen kun uintiaikaa on puoli kymmeneen. Aluksi olikin tosi ruuhkaisaa, ja meno pakkautui jonoiksi monta kertaa. Väki kuitenkin siinä ajan myötä väheni ihan niinkuin olin arvellutkin, ja viimeiset puoli tuntia sain aika rauhassa uiskennella. Vaikka vähän ruuhkaa olikin, oli kuitenkin niin mahtavaa olla Suomessa uimahallissa! Minä joka normaalisti ärsyynnyn hetkessä tuollaisesta ruuhka-uinnista, olin vain onnellinen kun kaikki on niin tuttua ja turvallista. En tehnyt mitään erikoista treeniä, kunhan uiskentelin omaan tahtiin (tai alussa ruuhkan tahtiin) tunnin verran, pääosin vaparia. Ja lopuksi tietenkin saunaan! Ah <3

Mä oon Lontoossa käynyt parissa eri uimahallissa, uudella ja upealla Olympic Parkin Aquatic Centerillä sekä kotini lähellä urheiluhallilla, jossa tri-seurani uintitreenit pidetään. Nämä uudet uimahallikokemukset on jollain tapaa vähän ahdistaneet, kun olen ollut vähän pihalla kuinka siellä pitäisi toimia. Uimahallissa tuollainen kulttuurishokki vielä korostuu, kun ollaan aika vähissä vaatteissa, eikä oikein tiedä ensimmäisellä kerralla mikä on maan tapa toimia. Ainahan sitä ulkomailla ihmetellään kuinka me suomalaiset vaan saunotaan alasti keskenämme, eikä mulla ainakaan ole mitään halua tai tarvetta turhaan shokeerata paikallisia.

Ensimmäinen uimahallikokemukseni Lontoosta on tuolta pari vuotta sitten rakennetusta olympialaisten kisahallista. Aquatic Center on kyllä tosi hieno ja uusi ja mahtava. Ratoja riittää reilusti, kun kisa- ja harjoitusaltaat on erikseen ja luonnonvalo pääsee korkeassa aaltoilevassa rakennuksessa mahtavasti esille. Muistaakseni sain siellä käydessäni melkein koko ajaksi oman 50m radan. Luksusta!! Se on ihan kokemuksen arvoinen paikka, joten kaikille uimareille voin tuota paikkaa suositella, mikäli on Lontooseen käyntiä tiedossa!

Tämä ei ole Mäkelänrinne, vaan London Aquatic Center :)

Mikä tuolla Aquatic Centerissä sitten ahdisti, oli pukkarit. Menin pukkariin sisään oviaukosta joka oli osoitettu naisille. Siinä oli rivissä omia pukukoppeja ja jatkoin eteenpäin etsimään lukollisia kaappeja mihin tavarat jätetään, ettei tarvi sitten uikkareissa pitkään haahuilla kamojen kanssa. Kaapit löysinkin seuraavalta seinämältä kulman takaa. Pukukopit näyttivät ahtailta, ja en oikeastaan olisi jaksanut talvitakkeineni ja saappaineni sinne tunkea. Harkitsin jo vakavasti että senkun heitän vaatteet pois juuri niillä sijoillani, siinähän on tilaa ja ainahan sitä nyt pukkarissa on vaatteet vaihdettu noin niinkun muiden nähden. Päätin kuitenkin kunnioittaa paikallisia, ja ahtauduin koppiin laittamaan uikkarit päälle. Kun sitten tulin kopista ulos ja aloin laittamaan tavaroita kaappiin, oli ihmetys suuri kun näinkin pari miestä täysissä vaatteissa siinä vieressä. Silloin tajusin myös että kun olin tuonne seuraavalle seinämälle kiertänyt, siellä ei ollutkaan “päätyseinää” käytävän ja pukutilan välillä, vaan olin päätynyt isoon tilaan missä kaikki, sekä miehet että naiset, vaihtoivat vaatteensa. En oikein vieläkään ole muuten ymmärtänyt että miksi se ensimmäinen oviaukko oli merkitty naisille (tarkistin sen vielä poislähtiessäni), koska sen oviaukon jälkeen se käytävän seinä oikeastaan loppuu kokonaan, eli sillä ei ollut yhtikäs mitään virkaa, tai ainakaan minä en ole sitä keksinyt.

Suihkuja oli muutama koppi osoitettu naisille ja sen lisäksi tuossa unisex-tilassa oli useita suihkuja avoimessa tilassa. Kävin sitten noissa avoimen tilan suihkuissa ennen altaalle menoa, vaikka kyllä sekin vähän ahdisti. Etenkin kun taas en ollut siitäkään sitten varma että käykö ihmiset niissä suihkuissa, kun ei just silloin sattunut kukaan muu olla menossa uimaan (myöhemmin näin että kyllä ainakin joku yksi nainen kävi). Monet taisi myös mennä suoraan altaaseen ilman mitään suihkua, ja sekin vähän ahdisti, mutta tuon hallin sääntöjen mukaan se oli kai ihan ok. 

Yllättävän epämukavaa oli poislähtiessä myös se että vessatilat oli tuossa samassa unisex tilassa myös, ja vaikka ne nyt vähän oli erotettu avoimesta tilasta. Sekin oli naisten vessaksi merkitty, mutta hyvin avoin tila se oli ja miessiivooja siellä hääräsi koko ajan. Ja esimerkiksi hiustenkuivaajat oli sitten ihan siellä yleisellä käytävällä, ja pari miestä siinäkin patsasteli vieressä kun hiuksia kuivasin. Tämähän kuulostaa nyt siltä että joka paikassa oli vain miehiä, mutta kyllä niitä mun mielestä koko ajan muutama jossain olikin. :D Siis nimenomaan jossain täysissä urheiluvaatteissa olevia eikä missään uikkareissa, eli kai noita samoja pukkareita käyttivät salille menijätkin. Enpä ollut aiemmin tajunnut että esimerkiksi hiustenkuivaus yleisessä tilassa olisi ahdistavaa, mutta kyllä mun intimiteettiraja nyt tuossa vähän ylitettiin. Eipä me suomalaiset ollakaan sitten niin vapaamielisiä, vai olenko se vaan minä? Taisi myös kulttuurishokki pahentaa tuota ahdistusta entisestään, joten todennäköisesti toisella kerralla tämä olisi jo henkisesti paljon helpompi kokemus, kun tietää mitä odottaa.

Seuraavat uintikokemukset sitten ovatkin ihan tavalliselta hallilta meidän kodin lähistöltä. Tuolla toisella hallilla pukkarit on "normaalit" niinkuin Suomessa, mutta suihkut sielläkin suljettavia koppeja. Muuten tuo halli on vaan tosi vanha ja rupunen ja siellä on kauhean lämmintä vettä, oudossa 30 m altaassa. Lasit menee äkkiä huuruun ja uidessa tulee kyllä todella kuuma. Niin ja siellä on matalassa päässä vesi niin matalaa että välillä menen käsipohjaa ja ainakin selkäuinnissa kädet kopsuu pohjaan. Tätä paikkaa en siis oikein kyllä suosittele kenellekään uimarille ainakaan kokemisen arvoisena paikkana :D  Mutta kyllä siellä nyt treenin saa tehtyä!

Tälläisiä asioita siinä Märskyssä uidessani pohdin, miten mukavaa se onkaan kun tuntee talon ja maan tavat, vaikka välillä ärsyttää Suomenkin uimahalleissa. Universaalisti mietin kyllä myös siinä ruuhkassa sitä, että miksei noille radoille voi tehdä vähän tarkempaa vauhdinmukaista jakoa?  En ole nopea uimari (tai no riippuu hallista ja ketä siellä sattuu olemaan, mutta Märskyssä en ainakaan ole) enkä todella kuntouimarikaan. Ja meitä on kyllä vielä monenlaista uimaria jotka eivät ole kumpaakaan noista. Meille "muille" jää useimmiten vielä pari-kolme rataa ilman mitään merkintää, johon sitten ihan sattumanvaraisesti levittäydytään. Siis kaikki tasot välillä "vain hitusen nopeampia kuin kuntouimarit" -  "vain vähän hitaammat kuin nopeat uimarit". Yritän kyllä yleensä katsoa millä radalla mennään suunnilleen mun tasoa, mutta nyt ainakin jokaiselta merkkaamattomalta radalta löytyi vähän joka tasoa ja niinhän se yleensä menee.

Meille kaikille olisi oikeasti mukavampaa, kun tietäisi olevansa oikealla radalla, missä on hyvä uida sitä omaa tahtia, ainakin suunnilleen. Minä en ainakaan halua olla radalla kenenkään esteenä (siksi en sinne nopeiden uimareiden puolelle menekään), mutta kyllä nuo omaa vauhtia huomattavasti hitaammat myös haittaavat, kun useimmiten ohittaminenkin on tosi vaikeaa ruuhka-aikana. Uimahalleissa kun aina sitä henkilökuntaa on paikalla, he voisivat ihan hyvin kyltittää nuo radat eri vauhdeille kun meno alkaa ruuhkautumaan ja ottaa vaikka keskipäivän hiljaisempana aikana kyltit pois jos niitä ei tarvita. Vai käytetäänkö tälläistä jakoa jossain? Olisiko tässä mitään ideaa?

Rawsome!

Tästä Suomessa vierailusta on muun muassa sitä iloa, että voi osallistua kivoihin juttuihin joita on sosiaalisesta mediasta aiemmin haikaillut.  Olen MT Personal Trainingin jo melko pitkäaikainen asiakas, ja Monnan ja Tuukan kanssa on kyllä aina ilo asioida. :) Tällä kertaa he järjestivät asiakkailleen privaatin raakasuklaa workshopin yhteistyössä GreenStreetin kanssa Kalliossa kahvila Ruplassa. Juurikin noita samoja workshoppeja olin jo netistä haikaillut aiemmin, joten ei tarvinnut kauaa miettiä ilmoittautumista kun kutsu kolahti. Aika hyvää tuuria että sattui näin sopiva aikataulu! Raakasuklaa kiinnosti, mutta sitä en ollut koskaan valmistanut tai edes maistanut!

Jos sinäkään et tiedä raakasuklaan valmistamisesta yhtikäs mitään, tässä hyvin tiivistetty paketti asiasta. Mikäli aihe alkoi kiinnostaa, voin kyllä suositella lämpimästi samaista workshoppia! (Tämä ei sitten ole muuten maksettu mainos :) ) 

Ensinnäkin täytyy ensin hehkuttaa vähän tuota Ruplaa, joka ainakin mulle oli ihan uusi tuttavuus. Ruplassa on todella mielenkiintoinen, rento, hip ja cool vintage sisustus, jossa ihan kaikki on myytävänä (baaritiskiä lukuunottamatta). Lisäksi seinillä on vaihtuva taidenäyttely, ja nytkin aika monta katseenvangitsijaa oli seinillä. Erityismainintana tauluista alaston Stubbi, lammaspäisen palvelijan ja sammakoiden ympäröimänä - tosin voisi olla kyllä omalla seinällä hieman too much. Mahtava miljöö tälle workshopille, jota tuli useampikin hetki ihailtua. :)

Tästä oma Stubbi tuijottelemaan olkkariisi!

Ja sitten itse pääasiaan eli raakasuklaaseen. Aino oli GreenStreetiltä vetämässä workshopin, ja herranjumala sillä naisella on tietoa mitä näihin raaka-aineisiin tulee. :o En oikeasti edes yritä alkaa toistamaan niitä kaikkia hyötyjä ja juttuja mitä nämä raaka-aineet sisältävät (osaksi senkin takia että välillä jopa unohdin kuunnella asiaa kun jäin miettimään tuota tietämyksen määrää, josta selvästi saatiin vain pintaraapaisu - nyt oli kyllä todella asiantunteva ja asiastaan innostunut nainen asialla!). Ennakko-odotukseni oli vain oppia tekemään raakasuklaata, mutta samalla sainkin todella kattavan tietopaketin siitä kuinka terveellistä ja ravitsevaa tuo raakasuklaa ja sen ainesosat oikeastaan onkaan. Suklaa, jota siis suorastaan kannattaa syödä!

Saatiin me tottakai itse siihen suklaan valmistukseenkin paljon hyviä vinkkejä, kuten esimerkiksi mihin kannattaa kiinnittää huomiota maun ja koostumuksen onnistumiseksi. Kuten sanottu, itse en ollut koskaan kokeillut sitä millään tekniikalla aiemmin, mutta porukasta löytyi useampikin jotka olivat kokeilleet ja jollain tasolla ainakin myös siinä epäonnistuneet. Ihan läpihuutojuttu tuo hyvänmakuisen raakasuklaan valmistus ei siis kuitenkaan ole vaan tapoja ja raaka-aineita on monia.

Läpihuutojuttu tai ei, suklaan valmistus oli helppoa kuin heinänteko, kun vaan tietää mitä tekee! Pääpiirteissään se meni tässä workshopissa näin; ensin raastetaan sopiva määrä kaakaovoita, sulatetaan se vesihauteessa ja sitten otetaan raakakaakaojauhetta, lucumaa, tocoa, macaa (super-super-super-foodia!) ja suolaa, ja sekoitetaan nämä kaikki keskenään. Maistellaan ja lisäillään jauheita sitten tarpeen ja maun mukaan. Kun homma alkaa olla hyvällä mallilla maun ja koostumuksen puolesta, laitetaan sekaan hieman hunajaa makeuttajaksi. Sitten vaan suklaamassaa muotteihin ja haluttuja sattumia/maku-uutetta sekaan ja sitten pakkaseen hyytymään. Parikytminuuttia ja se on valmista nautittavaksi! 

Työkalut valmiina

Kaakaovoi näyttää tältä. Tämäkin oli mulle uusi tuttavuus.

Sinne se suli vesihauteessa ihan itsestään.

Suklaan valmistus täydessä käynnissä

Sitten vaan muotit täyteen!

Erilaiset sattumat valittu ja ripoteltu muotteihin, ja sitten koko paketti pakastimeen

Valmista!

Tässä lopputulos näin kauniisti talouspaperin päällä. Monnan instagramista voi katsoa kuinka oikeat bloggaajat kuvaavat raakasuklaansa. ;)

No miltä se tämmöinen superterveyssuklaa maistuu? Ei Fazerin siniseltä, sen voin sanoa, mutta ei niin tietenkään voi olettaakaan. Tosi hyvältä tummalta suklaalta kuitenkin! Voisin veikata että maku vain paranee kun siihen tottuu. (Kaikkea pitää maistaa aina kymmenen kertaa ennen kuin voi antaa lopullisen tuomion, näin äiti on aina opettanut. ;) )

Energiaahan raakasuklaassa on melkein saman verran kuin tavallisessakin suklaassa. Siitä tavallisesta suklaasta vaan ei kroppa saa yhtikäs mitään muuta kuin hetkellisen mielihyvän kun suklaa on suussa ja sen jälkeisen sokeripiikin ja yleensä ainakin liian monen palan jälkeen huonon olon ja väsymyksen. Energiaa kyllä kaloreina, mutta ei sellaista mitä oikein voisi käyttää mihinkään. Raakasuklaasta kroppa sen sijaan saa sellaista virtaa ja energiaa ja vitamiineja ja entsyymejä ja ja ja  muita hyviä juttuja, joten ei näitä oikeastaan kannata edes samassa lauseessa verrata.

Suklaatehdas laitettaneen pystyyn heti kun palaan takaisin kotiin.


ps. Sinä siellä joka eksyt blogiini blogilistan kautta! Nyt kun he harmillisesti ilmoittivat lopettavansa, klikkaile vaikkapa facebookissa tykkäys, niin saat päivitykset suoraan feediisi jatkossa! Linkki löytyy tuosta sivupalkista :) 

Haloo Helsinki

Terveisiä Helsingistä! :) Vähän outoa olla täällä. Vaikka vaan reilu 3 kk on asuttu Lontoossa, niin näköjään siellä on jo moneen asiaan tottunut. Oon yllättynyt tänään monta kertaa kun vastaantulijat puhuu suomea ja yksi wau tuli siitä että sama avain käy porttikongiin, alaoveen sekä huoneiston oveen! Kuinka kätevää!

Kiitoradalla kohti Helsinkiä

Saavuin myöhäisellä lennolla eilen yöllä ja joskus kahden aikaan yöllä oon vihdoin päässyt nukkumaan. Kyllä olisi unta riittänyt aamulla, mutta ei se auttanut kuin herätä seitsemältä ja lähteä töihin. Sekin oli kyllä kivaa, siis sitten kun oli vähän ehtinyt heräilemään. :) Mulla on nyt perjantaihin asti aivan mahtava airbnb-kämppä tutulla kadulla Kampissa (asuttiin tuossa naapurissa pari vuotta sitten), ja viikonloppuna pääsen pitkästä aikaa pohjanmaallekin! Ensi viikolla sitten vuorossa toinen airbnb-kämppä ja reissun kruunaa vielä vappu Tampereella. Vaikka tämä päivä on mennyt vähän kulttuurishokissa, niin aika kivaa olla tälläisellä vähän pidemmällä visiitillä Suomessa, ehtii käydä kaikissa tärkeimmissä paikoissakin!

Töiden jälkeen jouduin kyllä rehellisesti sanottuna käymään pitkän ja tiukan keskustelun itseni kanssa illan ohjelmasta. Työpäivä ja vajaat yöunet väsytti sen verran, että eniten houkutteli sohvalla löhöily ja karkkipussi. Oon ollut nyt "kuivilla" sokerista (karkista ym. herkuista) 43 päivää ihan ongelmitta, mutta miettinyt että Suomessa sitten voin vähän maistaa kun on parhaita valikoimia tarjolla. Tänään iski kyllä sitten sellainen karkkihimo että huh. Onneksi olin siihen jollain tasolla valmistautunut, joten ihan heti en sille antanut periksi.

Tämä maisema on aina ollut yksi mun suosikeista Helsingissä

No ihan muikea muikkeli lenkillä.

Olen kova likka neuvottelemaan ja tuon pitkän keskustelun tuloksena sovin että vähintään puolen tunnin lenkin käyn juoksemassa (parempi sekin kuin ei mitään!) ja jos sen ja ruuan jälkeen vielä tekee mieli karkkia niin paljon että niitä sen jälkeen jaksan lähteä vielä hakemaankin, niin sitten niitä voin syödä. Tällä viikolla kun on monta ohjelmantäyteistä päivää, niin tekosyille ei ole sijaa mitä liikuntoihin tulee. Tuohon löhöilysuunnitelmaan olisi sopinut hyvin myös salkkarit, joista yhtäkkiä yllättäen intoilin näkeväni (laatuviihdettä jota ei ulkomailla näe!) mutta valitettavasti tässä neuvottelussa vaan meni juuri niin kauan että lenkki meni niitten salkkarien kanssa sitten päällekkäin.

Lenkistä tuli lopulta 42 minuuttia pitkä eli yli minimitavoitteen, enkä ole vieläkään syönyt karkkia! Hyvä minä! Tällä hetkellä istun sohvalla ja kyllä edelleen vähän tekisi karkkia mieli, mutta ei niin paljon että jaksaisin tuonne ulos niitä lähteä hakemaan. Tämä päivä lienee siis nyt selätetty sen osalta :) 

Onneksi säätkin on tänään olleet suotuisat, vaikka kevät ei täällä vielä ihan yhtä pitkällä olekaan kuin Lontoossa. Yhtenä konkreettisena mittarina narsissit, jotka näyttivät Hietsun rannassa olevan heräilemässä, mutta Lontoossa ne on jo lakastuneet pois. Kevättakkia en kyllä enää suostu paksumpaan vaihtamaan (eikä mulla sellaista mukana olisikaan), joten ei kiitos enää mitään räntäsadetta!

Pyöräilyä Mallorcalla - Day 3 & 4

Samalla kun valmistaudun kahden viikon Suomen reissuun ja lähden vieraideni kanssa pyörähtämään Lontoon kaupoilla, on hyvä pistää viimeinen Mallorca-postaus uunista ulos! Mulla on selvästikin ollut kyllä todellinen aktiiviloma kun neljän päivän reissusta saa näin paljon asiaa :)

Kolmas päivä kun valkeni, tunnustelin aamupäivällä vähän omia olotilojani lähdenkö pyöräilemään. Pyöräilemäänhän sinne oli lähdetty, mutta tuo kuolemanpelkoinen edellispäivä oli sen verran rankka fyysisesti ja henkisesti, että aamupäivällä vapautin matkaseurani tekemään omille voimilleen soveltuvan lenkin, ja jäin itse lepäilemään ja nauttimaan Mallorcan auringosta. 

Kävin rannalla kävelemässä ja kuvailemassa, siellä jo muutamat ensimmäiset auringonpalvojat olivat ilmestyneet ja rohkeimmat olivat uimassakin! Mereltä tuuli kuitenkin jonkin verran, joten siirryin hotellini takapihalle suojaisaan puutarhaan lukemaan. Rantalomalaisillehan Mallorcan kausi ei varsinaisesti vielä ole alkanut, tai on vasta juuri alkamaisillaan. Tähän aikaan vuodesta Mallorca on enemmän pyöräilyturistien valtaama. Tässä siis kolmannen päivän kuvasaldoa por favor: 

Mun hotellin takapihalla oli tälläinen hengailualue - ei uima-allasta mutta sitä en kaivannutkaan. Rauhassa sai olla! :)

Hotellin aamiaisalue

Sitruunapuut jaksoi ihastuttaa! Pari sellaista löytyi hotelliltakin

Lomalukemiseksi Running like a girl - niin samaistuttava kirja mulle että en muista koska olisin osuvampaa kirjaa lukenut! Suosittelen, ja etenkin sellaisille jotka pitää juoksemista jonain yli-ihmisten touhuna!

Iltapäivän alkoholiton drinksu with a view

Rohkeat suppaajat lähtivät johonkin kauas, mutta näyttivät lopulta kaikki kolme tulevan takaisinkin!

Viimeisenä päivänä oli sitten aika ottaa rääpät pois eli nousta takaisin satulaan! Mun lento lähti mukavasti vasta kymmeneltä illalla, joten koko päivä oli aikaa vielä tehdä mitä huvittaa. Edellispäivän palauttelu auttoi ja aika hyvissä voimissa tunsin taas olevani. Neljännelle päivälle tilasin kuitenkin Elisalta jonkun miellyttävän pyörälenkin, ja sen sainkin. Pahoja nousuja ei ollut (vain 130 m nousua ensimmäisen 5 km matkalla - ja sehän ei tunnu enää missään!) ja alamäetkin oli mukavan loivia ja pitkiä. Jukka oli taas aikaisemmin aamulla lähtenyt pidemmälle lenkille itsekseen, joten lähdettiin taas Elisan kanssa kahdestaan matkaan.

Kahden harjoittelukerran jälkeen  gopro-kuvailutkin meni ensimmäistä kertaa ihan niinkun pitikin, joten kuvia on ihan koko lenkin varrelta.

Es Capdellan kaupunkiajoa

Saman lajin edustajia tuli vastaan, aika useastikin :D

Tän alamäen mä laskin niin täysiä että pääsin tuon edessä olevan mäen päälle samalla vauhdilla. Ja siellä Elisa tavoitti mut kertomaan että reitti olisi kääntynyt tuolta mäen alta. :D

U-käännös ja taas alamäkeen

Tässä Elisa avautuu siitä miksei kaikki pyöräilijät vois näyttää käsimerkkejä. Sinä, joka nyt tunnet piston sydämessäsi niin ryhdistäydy asian suhteen! Se on ihan yhtä tarpeellista kun auton vilkun käyttäminen.

Ajeltiin ensin pohjoiseen Es Capdellaan, reitti joka oltiin ensimmäisenä päivänä lasketeltu alaspäin. Siitä sitten idyllistä pikkutietä appelsiinipuiden keskellä ja sitten kaakkoon, kohti Mallorcan eteläistä kärkeä. Ihan eteläisimpään kärkeen ei tosin ajettu, vaan käytiin ihastelemassa rantamaisemia yksi tienhaara aiemmin, kun meidän gps-reitti sinne osoitti. Vaikka juuri kehuin alamäkiä loiviksi, niin tuonne rantaan laskeutuessa viimeiset mutkat ja tienpätkät oli todella jyrkkiä, otti kyllä mahanpohjasta asti ja tuntui että painopiste on jo niin edessä että meneekö kohta sarvien yli ympäri. Nämä oli taas mun turhia pelkotiloja, mutta takaisinpäin lähdettäessä vaadin saada nuo jyrkimmät osuudet taluttaa. Me oltiin juuri Jukan kanssa käyty läpi että on olemassa kriittinen astekulma pyöräilyssä että milloin sitä on edes ammattilaisen vaikea päästä ylös - jos pysyy penkissä niin alkaa keulia ja jos nousee polkemaan seisaaltaan niin alkaa sutia. Tuossa ei nyt varmaan ihan samasta asteluvusta vielä puhuttu, mutta ottaen huomioon että minä olenkin ihan amatööri ja hakusessa oli pelkästään miellyttäviä kokemuksia tälle päivälle, niin en halunnut lähteä edes yrittämään sitä polkemalla ylös. Jyrkkä se nimittäin joka tapauksessa oli!

Ai että mä nautin näistä maisemista!

Stop

Sieltä minäkin tulen!

Sitruunapuita ja muovipulloista tehtyjä "kasvihuoneita"

Hauska kolo on leikattu noihin puihin, että pääsee läpi :D

Jännittävä motarin ylitys

kevyenliikenteenväylääkin hetki ajeltiin!

Lampaita oli kyllä kaikkialla, mutta onkohan tämä ainut kuva missä niitä vähän näkyy.. Niillä oli kaikilla kellot kaulassa ja kilinä kuului kaikkilla :D

Tässä mentiin golf-kentän läpi

Tää oli oikeesti jyrkkä mäki. Ei nyt vaan kuvassa näytä miltään...

Mutta niin, sieltä rannasta löytyi suojaisa lahden poukama, kirkasta turkoosia vettä ja nudistiranta :'D Eipä ole sellaisellakaan tullut aiemmin käytyä, joten kiitos Jukalle reitin suunnittelusta! :D Itse kyllä pidettiin vaatteet päällä, mutta kyllä siellä tosiaan niitä nudistejakin oli muutama. Paikan ainut kahvila sattui myös olemaan juuri tuon nudistirannan edustalla, joten sinnehän me suunnattiin. Tosin, täytyy sanoa että tällä kertaa ei valittu terassilta mitään rantanäkymäpaikkoja, vaan otettiin suunnilleen rannasta kaukaisin pöydän mitä löytyi...

Todistetusti vaatteet päällä, vaika nakubiitsi on tuossa selän takana :D

Ah, tasamaata! <3

Paluumatka hotellille oli vähän enemmän kaupunkiajoa kuin nuo muut tiet millä oltiin ajeltu, mutta Mallorcan autoilijat kyllä kunnioittaa pyöräilijöitä hienosti. Pyörävuokraamosta saadussa pyöräkartassa ei tuonne eteläkärkeen kuitenkaan ole yhtään pyöräreittiä merkattu, ja ei tuo nyt sellaiseen kunnon paahtamiseen olisi soveltuvakaan. Vaikka ne autot kuinka pyöräilijää varookin, niin kyllä pyöräilijänkin toki pitää risteyksiin hidastaa, ja niitä tuolla matkalla oli jo maantieajoksi aika paljon. Mallorca kuitenkin tarjoilee satoja kilometreja niitä hiljaisia maanteitäkin, millä päästellä sielunsa kyllyydestä menemään. Tälläiseen rentoon päivään tuo reitti oli kuitenkin mukava, ja ennen kaikkea tasainen!

Viimeinen näköalapaikka

Tää oli viimeinen jännä paikka, kun piti muistaa ryhmittyä vasemmalle kaistalle - oikealta olisi ajautunut motarille...

Siellä esimerkillisesti Elisa näyttää suuntamerkkiä!

Sykkeet pysyi kerrankin matalalla, joten tästä voi sanoa että oikeasti kevyt ja miellyttävä pikkulenkki. Kilometreja tuli yhteensä 40,8 km ja aikaa hurahti siinä "sunnuntai-ajelulla" 2,5 h. Nousumetrejä tuli yhteensä kevyet 413m ja Ambitin mukaan kaloreita paloi tasan 1000. Jalatkin lähti tällä kertaa lukoista irti ilman mitään ongelmia :)

Lenkin jälkeen sitten vaan Elisan hotelille suihkuun, Pegueran rantabulevardille syömään ja pyörä palautukseen. Mulla oli koko reissun ajan pyörä tuolla Elisan ja Jukan hotellin alakerrassa olevan pyörävuokraamon tiloissa pyörä säilössä, ja se oli kyllä oikein toimiva ratkaisu! Matkaa meidän hotellien välillä oikoreittiä oli ehkä 300 m, joten sen nyt tallusteli pyöräkengilläkin. Kotimatka alkoi vähän heikosti kun jouduin bussia odottelemaan tunnin, mutta siitä se sitten sutjakasti eteni kun vihdoin bussiin pääsin. Lentomatka on miellyttävän lyhyt tänne Lontooseen, vain pari tuntia, ja pääsiäislauantaina kone oli vain puolillaan ja sain hyvin nukuttuakin yksin omalla penkkirivillä (tosin mä kyllä aina saan nukuttua koneessa, oli se miten täysi tahansa).

Olipa kyllä todella kiva, tapahtumarikas ja rentouttava loma, hyvä mieli jäi vaikka vähän puhalluttikin toisena päivänä! Ensi vuonna voisi ottaa uusiksi, ja suunnata sitten Alcudiaan, Mallorcan pohjoisrannalle. Siellä kuulemma on sekä tasamaata että vuoria tarjolla pyöräilijöille, ja muutenkin paljon enemmän näkyy tämä pyöräily- ja triathlonskene, on esim. enemmän erilaisia pyöräily- ja urheilukauppoja. Peguera oli ihan kiva pikkukylä, mutta selvästi odotti heräilyään kunnolla vasta kun rantalomalaiset saapuvat. Markus saa lähteä ensi vuonna "raatoauto"-kuskiksi, ellei ole siihen mennessä onnistunut hurahtamaan pyöräilyyn ja Elisa lupasi jo että ei tarvi aloittaa itsemurhalenkillä ensi kerralla! Jihuu :)